Mercurialis, sinijuuri.

Mercurialis perennis L., Monivuotinen sinijuuri. †
Mercurialis annua L., Yksivuotinen sinijuuri. †

Maitiaisnesteettömiä, 15—40 sm korkeita, kaksikotisia ruohoja. Lehdet vastakkaiset, ruodilliset, liuskattomat, korvakkeelliset. Hedekukat viuhkojen muodostamissa, katkonaisissa tähkissä. Hedelmä 2-lohkoinen. Muserretut kasvit haisevat vastenmielisiltä ja maistuvat kirpeänkarvailta, suolaisilta ja pistäviltä.

Myrkyllisiä. Kummallakin kasvilla on kaikissa osissa metyliaminia (= merkurialinia) ja trimetyliaminia, nähtävästi kolinin hajaantumistuotteena, sekä eetteristä öljyä, kumia, rasvaa, suoloja ja väriainetta.—Siemenet ovat myrkyttömät.

Eläinkokeissa on kasvien uutosten ja tuoreitten kasvien huomattu saavan aikaan virtsanerityksen lisääntymistä, verivirtsaisuutta ja ripulia; suurempien annosten rakko- ja suolenlihaksiston halvaantumista. Ihmisillä on kasvien todettu aiheuttavan ylenantoa, ripulia ja huumausunen.

Jo Dioskorides mainitsee sinijuuret rohdoksina. Lääketiede on ennen käyttänyt yksivuotista sinijuurta kuukautisia edistämään, vesitaudissa [nestekertymä], ummessa ja kupassa.

Kansan keskuudessa on kasveja käytetty ulostuttavana lääkkeenä.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.