Campanula L. Kello. Blåklocka.

CAMPANULA L. Kello. Blåklocka.

+ Lehdet selvästi karvaisia tahi karheita.

C. glomerata L. Peurankello. (R98: peurankello; toppklocka.) -- Kukkamykeröt latvassa ja väl. sivulla; verholiuskat pystöisiä, litteitä, suippoja; lehdet puikean-suikeita, alempana pitkäruotisia, ylempänä puolisepoisia. -- ♃ 7, 8 sinipunert., väl. valk. k.
Maa-niit. tievars. (E.-Pe. Kv.) Us. ½ kyynärän pit.; kukat hienokarvaisia; aluslehdet puikeita.
Muist. -- Ansaitsisi kauneutensa vuoksi kukkatarhoissa viljeltää.

C. cervicaria L. Hirwenkello. (R98: hirvenkello; skogsklocka.) -- Kukkamykeröt ed.; verholiuskat ulospäisiä, sisään-kääntyneellä päällä, venhoinaisia, tylppiä; kaikki lehdet suikeita; varsilehdet puolisepoisia, aliset ruodikkaita. -- ⚇ 7, 8 sin. k.
Metsäisillä niittutöyräillä, harv. (T.-K. St.-Kv.) Varsi paksu 1-1 ½ kyynärän pit., mehevä ja karvainen; karvat hauraita, m. läpikuultavia; teräpoimut kalseita.
Muist. -- Juuret ihmisten syötäviä, kukat kelpaavat mehiläisille.

C. trachelium L. Warsankello. (R98: varsankello; nässelklocka.) -- Kukat lehtisessä tertussa t. lehtihankaisilla perillä; verholiuskat puikean-suikeita, suippoja, pystöisiä, laidalta tankeakarvaisia; lehdet hertakkeisia, ylempänä puikeita, pitkäsuippoisia, kaikki syvään toissahaisia, alempana ruodikkaita, ylempänä ruodittomia; varsi särmikäs, kalsea. -- ♃ 7, 8 sin., väl. valk. k.
Metsäniit. harv. (A. K. S.) 1 ½ kyynärän pit.; kukat tuumanpituisia, harv. kuutta enemmin; lehdet kuin Nokkosilla.
Muist. -- Kaunis kukkatarhoihinki; juuret syötäviä.

C. latifolia L. Ukonkello. (R98: ukonkello; hässleklocka.) -- Kukat ylisissä lehtihangoissa, yksinäisiä, pystöisiä; verholiuskat suikeita, suippoja, suoria, kaljuja; lehdet puikeita, suippoja, toissahaisia, alempana hertahtavia, ruodikkaita; varsi epäkulmainen, pehmytkarvainen. -- ♃ 7, 8.
Kallioin juurilla siimeksisissä leht. harv. (K.) Us. 1 ½ kyynärän pit., erittäin leveillä lehtiruodeilla ja lehdillä; kukat isoja, vuorimailla valk., muuten tav. sinisiä.
Muist. -- Sekä juuret että lehdet hyviä salattilaitoksiksi ja kaalikeitoiksi keväällä.

C. rapunculoides L. Wuohenkello. (R98: vuohenkello; knölklocka.) -- Yksipuolisesti nuokkuvilla kukilla tertussa; verholiuskat suikeita, taaskääntöisiä; lehdet alempana ruodikkaita, herttapuikeita suippoja, yliset ruodittomia, m. suikeita. -- ♃ 7, 8 punasinert. k.
Vilj. harv. (A.-K. Kv.) Us. kyynärän pit., väl. yli 30-kukkaisella tertulla, tuuman pit. kukilla, herttamaisilla, aluslehdillä, hapsisella suikertavalla, juurakolla.
Muist. -- Käyt. samoin k. ed.

++ Lehdet tavallisesti kaljuja.

C. rotundifolia L. Kissankello. (R98: kissankello; liten blåklocka.) -- Terä kellomainen, paljon isompi vastopuikeata, alaskaarevaa hedelmää; luotin haarukat vartaloa lyhemmät; aluslehdet munuamaisia t. hertakkeisia, nyhälaitaisia, varsilehdet tasasoukkia. -- ♃ 7, 8 sin., väl. valk. k.
Niit. ja ahoilla, tav. (E.-L. Lv.) Tav. ½ kyyn. pituinen monivartisella juurella, pienenimillä kodilla, kun muut lajit.

C. persicifolia L. Kurenkello. (R98: kurjenkello; stor blåklocka.) -- Terä isokelloinen 5:llä loivalla liuskalla; luotin haarukat vartaloa pidemmät; aluslehdet vastopuikeita -pitkulaisia, ruodikkaita; varsilehdet tasasoukkia, harvaan nyhytlaitaisia. -- ♃ 7, 8 sin., väl. valk. k.
Niittutöyräillä, harv. (E.-Pe. Kv.) Hapsisella juurella; us. yli tuuman pit. kukilla; ½ tuuman pit. kodilla; toukealla, tyvipuolelta, särmikkäällä, us. päälle 1 ½ kyyn. pituisella varrella. Toisinaan erittäinki verho karvainen.
Muist. -- Tämän ja edellisenki lajin puserretusta kukkamehestä saadaan sinistä ja alunalla seotettuna vehreätä läkkiä eli maalia, joka ei kuitenkaan ole oikein pysyväistä.

C. patula L. Harakankello. (R98: harakankello; ängsklocka.) -- Kukat lojottavassa, sarja-maisessa, latvahaaraisessa röyhyssä; terä laajeneva, kellomainen, yli keskikohdan halkoinen; aluslehdet vastopuikeita -- pitkulaisia, ruodikkaita, varsilehdet suikeita, nyhälaitaisia. -- ⚇ 6-8 sinipunert. k.
Niit. tav. (E.-P. Kv.) 1 ½ kyyn. pit., suoralla, kulmikkaalla varrella; terä, pohjasta suppeampi, laidoilta leveä ja kahta pidempi äimämäisiä verholiuskoja; juuri hapsinen.

C. uniflora L. Lapinkello. (R98: kiirunankello; fjällklocka.) -- Varsi 1-kukkainen; terä pikarimainen, lyhempi kalvolaitaista, suikeata, lop. pystöistä hedelmää; lehdet alempana pitkulaisia, varsilehdet m. tasasoukkia, nyhälaitaisia. -- ♃ 7, 8 sin. k.
Tunturiseut. harv. (L.) Us. puoltaan lyhemmillä, siiroltavilla verholiuskoilla kun terä, kukostaissa sormenpituisella, myöhemmin pidemmälläki varrella, ½ tuuman pituisella, kynän paksuisella kodalla.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.