Kärpäsenruuti (Lycopodium).

Kuva 16. Katinlieko. Kärpäsenruuti saadaan kolmesta eri Liekokaswilajista, nim. Katinlieko (Lycopodium clavatum. L.), Riidenlieko (L. annotinum. L.) ja Keltalieko (L. complanatum. L.). Nämät owat maassamme yleisiä kankailla, metsissä ja kuiwilla paikoilla kaswawia, kesän talwen wihreitä kaswia, joiden pitkin maata suikertawat pitkät warret owat tiheäin, pienten ja sitkeäin lehtien peittämät. Kärpäsenruuti on mainittujen liekokaswien itiöitä; se on keltaista hywin hienoa jauhoa, joka tullessa hywin helposti syttyy ja palaa äkkiä leimahtaen. Itiöitä sisältäwät itiöpesäkkeet owat yllämainituilla Liekolajeilla tähkissä. Pitäen tähkien lukumäärää ja muotoa silmällä woidaan nämä kolme mainittua lajia helpostsi eroittaa toisistaan, sekä muista kelpaamattomista Liekolajiesta. -- Katinlieko ja Riidenlieko owat siinä yhtäläisä, että lehdet owat kaikki neulamaisia ja yhtäkokoisia, koko warsi siis liereä, waan eroawat siinä, että edellisen tähkät owat tawallisesti parillisia (2-4 yhdessä) jotenkin pitkän harwasuonisen perän päässä, jälkimäisellä on ainoastaan yksi perätön, haaran päässä kaswawa tähkä. Keltalieolla sitä wastoin owat suomumaiset lehdet eri suuria sekä asetetut riweihin, niin että warsi jää litteäksi. Tähkä on liereä, pitkäperäinen.

Kärpäsenruutia kerätään siten, että syksykesällä tähkät, ennenkuin ne owat täydellisesti walmistuneet, leikataan kaswista ja lewitetään lakanoille, sileälle paperille tai wärewakkoihin auringon paisteeseen kuiwamaan, jonka jälkeen "kärpäsenruuti" helposti eriää kun tähkiä karistellaan tai hierotaan. Lopuksi on kaikki sihdattawa hienon silkkisihdin läpi, niin että myytäwäksi kelpaawa kärpäsenruuti saadaan tarpeettomista kaswiosista puhdistetuksi.

Itse liekokaswista saadaan kutomalla hywiä ja kestäwiä mattoja.

Maksetaan 2:50 penniä kilolta.


Paitsi yllämainittuja, tulewat jotkut muutkin maamme kaswit apteekeissa käytäntöön. Mutta koska niitä käytetään ainoastaan muutamissa paikoissa ja niissäkin wähäisissä määrissä owat ne ilman yleistä merkitystä ja jätetään sentähden tässä mainitsematta.


Neuwoja Lääkekaswien kokoojille, 1898, kirjoittanut Karl Th. Hällström.