Kotipihan yrtit.

Tutun tillin, ruohosipulin ja persiljan lisäksi voit viljellä vaikka minkälaisia mausteyrttejä Suomessa; esimerkiksi lipstikka, minttu ja iisoppi viihtyvät hyvin. Kynteleistä toinen on monivuotinen, toinen yksivuotinen, ja rakuunasta toinen on talvenkestävä, toinen ei.

Lipstikka (Levisticum officinale) kuuluu sarjakukkaiskasveihin, ja matala yksilö muistuttaa ulkonäöltään lehtiselleriä. Mausteena käytetään joko lehtiä tai juuria. Lipstikka on monivuotinen, ja vanhempana se saattaa kasvaa 3-metriseksi. Siinä on mausteyrttiä koko suvulle, sillä yhdestäkin lehdestä saat vuoden mausteet.

Lehti kuivataan rutikuivaksi ja säilytetään lasipurkissa. Juuri kuivataan rutikuivaksi, murskataan jauheeksi ja säilytetään lasipurkissa.

Lipstikka on perusmausteena Knorrin keitoissa, joten maku on monille tuttu, vaikkeivat tiedäkään kasvin nimeä.

Sekä lehti että juuri ovat hieno lisämauste kastikkeissa, perunaruoissa ja liharuoissa.

Toinen lempiyrttejäni on rakuuna (Artemisia dracunculus), pujon lähisukulainen. Tätä yrttiä löytyy kahtena versiona: ranskalainen, jolla on hienompi maku, mutta jota saa vain pistokkaista; ja venäläinen, jolla on karkeampi maku, ja jota saa siemenistäkin. Molemmat ovat periaatteessa monivuotisia, mutta ranskalainen ei kestä ankaraa talvea.

Rakuunasta käytetään mieluiten tuoreita lehtiä ja latvoja vihannesten, keittojen, salaattien ja vaikka dippikastikkeen mausteena.

Venäläistä lajia voit kuivattaa talveksi, mutta ranskalaisen rakuunan hieno aromi kärsii kuivattamisesta. Molempia lajeja voit laittaa viinietikkaan, jolla voit maustaa mm. salaatit, sinapit ja marinadit.

Tässä yksi monesta rakuuna-viinietikan teko-ohjeista:

Tarvitset 5 dl valkoviinietikka ja 2x2 suurta rakuunan oksaa. Tee näin: laita 2 oksaa pulloon, täytä viinietikkalla. Anna olla auringoisessa ikkunassa 2 viikkoa. Laita 2 uutta oksaa pulloon koristeeksi ja käytä.

Iisoppi (Hyssopus officinalis) on monivuotinen, kaunis sinikukkainen puolipensas, joka houkuttelee suuria määriä mehiläisiä. Voit käyttää kukkivia latvoja, tai tuoreita lehtiä, tai kuivattuja lehtiä vihannesten mausteena; itse pidän vihreistä pavuista iisopin kera.

Iisoppi on siitä hieno että kuivatulla ja tuoreella lehdellä on eri maku - kuivattuna tulee selvä sitruunan maku.

Kyntelit (Satureja hortensis, S. montana) ovat saksaksi nimeltään Bohnenkraut, suomennettuna papuyrtti. Kynteleillä on suomeksi toinen nimi, pippuriyrtti, ja jos olet maistanut lehtiä tiedät miksi.

Näistä S. montana on monivuotinen (tosin tämä yrtti ei välttämättä kestäkään ulkona talven yli), ja S. hortensis on yksivuotinen. Molemmat ovat noin 30 cm korkeita, ja kukat ovat hempeän vaaleansinisiä tai vaaleanpunaisia.

Lehtiä ja kukkivia latvoja voi käyttää tuoreina, ne voi kuivattaa tai pakastaa valmiiksi hienonnettuina. Vihreät papuni saattavat saada iisopin sijasta hieman pakastettua kynteliä seurakseen, ja muutkin vihannekset saattavat saada tämän yrtin kaveriksi pataan.

Minttuja on moneen makuun, ja piparminttu (Mentha x piperita) on niistä voimakkain. Sitä tosin saat ainoastaan pistokkaasta (jos joku yrittää myydä piparmintun siemeniä se huijaa - vaikka olisikin suuri siemenfirma keskellä Helsinkiä).

Piparminttu on noin 40 cm korkea, syvän vihreälehtinen kasvi jolla on punainen runko. Se saattaa siementää, mutta siemenistä ei tule uutta piparminttua vaan voit varautua muihin minttulajeihin. Mintut leviävät juuriversoilla; rikkaruoho kerrassaan, mutta hyvänmakuinen ja aika nättikin.

Piparminttu maustaa minkä tahansa kesäisen janojuoman, olipa se kuuma tai kylmä, ja jälkiruokiinkin voit pistää lehden tai pari. Intialaiset maustavat mintuilla suolaisiakin ruokia, joten voit yrittää joskus pistää mintunlehtiä keitettyyn riisiin lihan seuraksi.

Minttuja voit käyttää tuoreina, kuivattaa tai pakastaa. Jos pakastat pistä tiiviiseen astiaan, ettei kaikki jäätelösi maistu mintulle.

Siinäpä hieman mausteyrteistä. Suosittelenkin yrttien kasvattamista, sillä paras mauste on aina poimittu omasta puutarhasta... ja niistä saa hienoja koristekasvejakin.

Henriette Kress

(julkaistu Hyötykasviyhdistyksen Pähkylässä joskus)