Araceae. Vehkakasvit.

Acorus calamus L., Kalmojuuri.

Kalmajuuri, kalmus.
Acorus (kr) sanoista a = vastaan ja kore = silmä (käytetään silmäsairauksiin); calamus, kalamus (kr) = ruoko, korsi.

Monivuotinen, 80—150 sm korkea vesikasvi. Juurakko yli metrin pituinen, lähes 3 sm paksu, liereähkö ja haarova. Lehdet tasasoukat, tyvestään punertavat, miekkamaiset, syrjittäiset. Varsi lehtimäinen; näennäisesti sen sivussa sormenmittainen tähkäkukinto, n.s. puikelo, jossa noin 700 kierteisesti sijoittunutta, kaksineuvoista, suomukehäistä kukkaa. Varsinkin juurakko tuoksuu voimakkaasti mausteelta ja maistuu maustemaiselta ja karvaalta, hiukan kamferilta. VII, VIII. Liejuisilla rannoilla Lounais-Suomessa. Levinnyt Aasiasta (ks. alempaa).

Rohdokseksi käytetään juurakkoa, Rhizoma calami. Siinä on eetteristä öljyä (1 ½—3 %), joka sisältää asaronia, asarylialdehydia, kalameonia (kalmuskamferia), eugenolia y. m.; lisäksi on juurakossa karvasainetta akorini ja sen hajaantumistulosta akoretini, parkkiaineita, kolinia ja tärkkelystä. Kalmojuuri on ikivanha intialainen rohdos. Sen toivat tataarit 13. vuosisadalla Puolaan, josta se levisi nopeasti, tullen Pohjois-Eurooppaan 1500-luvulla. 16. vuosisadalta alkaen on sitä käytetty Euroopassa lääkeaineena.

Sen sanotaan vaikuttavan edistävästi ruoansulatukseen ja niinpä sillä on vielä nytkin siellä täällä suosijoita, jotka käyttävät sitä mahahäiriöihin ja pitkälliseen mahakatarriin joko pulvereina (½—2 g), infuusina (1:10), tinktuurana tai ekstraktina. Lisäksi sitä käytetään suuvesiin ja hammastinktuuroihin sekä kylpyihin risataudissa ja riisissä (½—1 kg kylpyyn). Juurakon pureskelemista suositellaan tupakoitsijoille, jotka haluavat päästä eroon tupakasta, varmana apukeinona.—Lönnrot mainitsee kalmojuuresta: »Juurta kiitetään vatsaa vahvistavaksi ja terveelliseksi suussa pitää tarttuvaisten tautien aikana; taidetaan myös ulkomaan ryytien asemesta käyttää ruokiin. Lehtiä ei syö yksikään eläin.»—Kalmuspulverin ja ammoniumkarbonaatin sekoitusta suositellaan muurahaisten karkoittamiseen.—Juurakosta saatua eetteristä öljyä käytetään sisällisesti kasvirohdoksen tavoin mahalääkkeenä 1—4 tippaan useasti päivässä ja ulkonaisesti spriillä laimennettuna ihon hierontaan.

Rohdokseksi kerätään juurakoita keväällä ennen lehtien kehittymistä tai mieluummin syksyllä, kun lehdet ovat kuihtuneet. Liejusta nostetut juurakot puhdistetaan ja niistä poistetaan lehtijätteet ja juuret. Kuorimaton juurakko paloitellaan noin 10 sm pituisiksi kappaleiksi, jotka halkaistaan ja kuivataan vähitellen kohoavassa lämmössä. Homehtumisen estämiseksi on niitä usein käänneltävä. Kuivattua rohdosta saadaan noin ⅕ alkuperäispainosta.

Euroopassa kalmojuuri lisääntyy yksinomaan juurakon avulla, sillä siemenet eivät ehdi ilmaston takia kypsyä. Juurakosta voidaan ja kannattaisi kasvia meilläkin viljellä, istuttamalla juurakon palasia, joissa on vähintään kaksi »silmää» ja juuria, vesien mutaisille rannoille siksi syvälle, etteivät ne joudu kuivalle vähänkään veden aikana.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.