Geum rivale L., Arokellukka.

Geum mahdollisesti sanasta ge (kr) = maa; rivale < rivus (lat) = puro (puron varsilla kasvava).

Monivuotinen, 20—50 sm korkea, ruskeanpunainen, pehmeäkarvainen ruoho. Juurakko tummanruskea, neilikkaöljyltä tuoksuva; sen ydin harmaanruskea. Alimmat lehdet pitkäruotiset, päätepariset; ylimmät 3-liuskaiset. Kukat nuokkuvat; verhiö lisäverhiöllinen, punaisenruskea, melkein kellomainen; terälehdet vastaherttaiset, kellanvalkeat tai punertavat, tummasuoniset; terien kynnet lapojen pituiset. V, VI. Purojen varsilla, kosteilla niityillä, pientarilla j.n.e. koko maassa yleinen. Levinneisyys: Eurooppa, Aasia, Pohjois-Amerikka. Kasvista lähemmin seuraavan kasvin yhteydessä.

Geum urbanum L., Kyläkellukka.

Geum ks. edell. kasvia; urbanum < urbs (lat) = kaupunki.

Monivuotinen, 30—90 sm korkea ruoho. Juurakko kuten edellisellä, mutta lyhyempi ja paksumpi; sen ydinosa lihanpunainen.—Lehdet karheakarvaiset. Kukat pystyt; verhiö alaskaartuva; terälehdet melkein kynnettömät, kullankeltaiset. VI—IX. Lehdoissa, niittytöyräillä, asuntojen luona j.n.e. Etelä-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Levinneisyys: Eurooppa.

Kummankin kellukkalajin juurakossa on geini-nimistä glykosidia. Gease-nimisen fermentin vaikutuksesta se hajaantuu eetteriseksi öljyksi, jonka pääosana on eugenoli. Geinin lisäksi on juurakossa erästä tuntematonta karvasainetta ja parkkiainetta (3 %).

Eugenoli on antiseptinen aine, joka aiheuttaa paikallisesti tunnottomuutta. Sisällisesti suuremmissa annoksissa (yli 3 g) otettuna saa eugenoli aikaan huimausta sekä ripulin. Vieläkin suuremmat annokset (yli 30 g) johtavat hengenahdistukseen ja horrokseen.

Koska eugenolimäärä on kellukoissa suhteellisen pieni, eivät niiden aiheuttamat myrkytystilatkaan ole olleet vakavia, joskin ylenantoa ja pahoinvointia on saattanut esiintyä.

Kyläkellukan ryytineilikalta tuoksuvaa juurakkoa, Rhizoma caryophyllatae eli Rhizoma gei urbani, on ennen käytetty lääketieteessä alkoholiuutoksena ylenantoa ja ripulia vastaan, mahahäiriöissä (etenkin vanhoille ihmisille viinilioksena) sekä pitkällisissä keuhkoputki- ja paksusuolenkatarreissa.

Kansan keskuudessa on kummankin kellukkalajin juurakkoa käytetty vilutaudin [malaria] lääkkeenä kininin asemesta, mahataudeissa, verenvuodoissa, kouristuksissa, ähkyssä ja hinkuyskässä.

Lönnrotin mukaan juurakko antaa kaljalle hyvän maun ja estää sen happanemasta.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.