Orchidaceae. Kämmekkäkasvit.

Platanthera bifolia (L.) Rich., Valkolehdokki.
Platanthera chlorantha (Cust.) Rchb., Keltalehdokki.
Gymnadenia conopea (L.) RBr., Punertava kirkiruoho.

Eri kämmekkälajien mukulajuuria käytetään rohdoksena nimellä Tuber salep. (Nimitys salep on peräisin arabialaisten lääkärien kämmekkäin mukulajuurille käyttämästä nimestä chusjata saleb = ketun kivekset.) Rohdos kootaan pääasiallisesti Kaakkois-Euroopasta ja Vähästä-Aasiasta ja joutuu kauppaan Salonikin ja Smyrnan kautta. Meikäläisistä kämmekkälajeista tulevat yllämainitut rohdoksen tuottajina kysymykseen.

Tuber salepissa on limaa (40—48 %), tärkkelystä (28 %) ja sokeria (1—2 %).

Rohdoksen tunsi jo Teofrastos nimellä Orchis. Sen käyttö perustuu runsaaseen lima- ja tärkkelyspitoisuuteen. Rohdos kuuluu n.s. limaa muodostaviin lääkeaineisiin, mucilaginoosiin. Vaikka nämä ovat sekä kemiallisesti että lääkeaineopillisesti tehottomia, on niillä kuitenkin merkityksensä. Ne voivat suojella limakalvoja kääreen tavoin mekaanisilta ärsykkeiltä, verhota suuressa määrässä paikallisesti kiihottavia aineita ja estää tai vähentää niiden vaikutusta limakalvoihin. Mucilaginoosat imeytyvät huonosti tai eivät ollenkaan ja estävät siten myös muuten hyvin imeytyvien aineitten imeytymistä. Tästä seuraa myös, että mucilaginoosain tuloksellinen käyttö rajoittuu vain ruoansulatuskanavan limakalvoihin. Ne ovatkin sopivia käytettäviksi ruoansulatuskanavan ärsytystiloissa: katarreissa ja myrkytyksissä. Se, että mucilaginoosat vaikuttavat eräissä tapauksissa myös yskää hillitsevästi, on selitettävissä näissä tapauksissa vain siten, että yskä on aiheutunut yksinomaan heijastuksellisesti (reflektorisesti) kurkussa ja kurkunpäässä ärsytystilojen kautta, jotka voidaan mucilaginoosalla poistaa. Mucilaginoosilla on myös merkityksensä verhoavana aineena, annettaessa paikallisesti kiihottavia lääkkeitä suun kautta tai peräruiskeessa, sekä maun järjestäjinä, jolloin limaa sisältävän rohdoksen sokeripitoisuus tulee myös kysymykseen.

Salepin mukuloista valmistettua limaa käytetään lääketieteessä äkilliseen suolikatarriin ja sitä paitsi varsinkin lasten lääkkeenä ripulissa.

Rohdokseksi kerätään juurimukulat kasvin kukkimisajan lopulla. Maanalaisina osina on tällöin kaksi mukulajuurta, toinen tumma, enemmän tai vähemmän kutistunut, toinen taas kesän aikana muodostunut, valkea, mehevä ja tärkkelyspitoinen. Tummat, vanhat mukulat poistetaan. Tuoreet mukulat kiehautetaan, jotta ne kuolisivat, jonka jälkeen niistä poistetaan silmu yläosasta sekä kuori kangaspalasella hangaten. Sitten ne kuivataan joko auringossa tai uunin lämmössä, jolloin ne kadottavat omituisen hajunsa ja karvaan makunsa, tullen samalla sarveismaisen koviksi.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.