Violaceae. Orvokkikasvit.

Viola tricolor L., Keto-orvokki.

Viola (lat) = orvokkien nimitys; tricolor (lat) = kolmivärinen (kukka).

Yksi- tai kaksivuotinen, 8—30 sm korkea ruohokasvi. Varsi kolmikulmainen, haarainen. Lehdet puikeat tai suikeat; korvakkeet isot, pariliuskaiset. Kukat pitkäperäiset, syngeneettiset; terät verhoja pitemmät, väriltään vaihtelevat. V—IX. Pelloilla, kallioilla, törmillä j.n.e. Etelä-ja Keskisuomessa; yleinen. Levinneisyys: Eurooppa, Aasia, Pohjois-Afrikka, Pohjois-Amerikka.

Keto-orvokin versossa on violakversitriniä, joka hydrolysoituu kversetiniksi, ramnoosiksi ja glykoosiksi, salisylihapon metyliesteriä, antosyania ja jälkiä eräästä alkaloidista.

Kuivatusta tai tuoreesta keto-orvokista valmistetun tinktuuran pitkäaikainen käyttö aiheuttaa ihmisen koko ruumiin iholle rakkulamaisen ihottuman, vieläpä märkäistä ja rupista muodostumaa, varsinkin kasvoihin ja korviin, sekä lisääntyneen virtsanerityksen ja polttavaa tunnetta virtsaputkessa. Virtsa saa kissan virtsaa muistuttavan, pahan hajun.

Keto-orvokin versoa, Herba violae tricoloris, on käytetty pääasiallisesti kotilääkkeeksi ysköksiä poistavana, virtsaneritystä kiihottavana ja verta puhdistavana aineena. Maitoon liotettuna tai teenä on sitä annettu pienille lapsillekin sisällisesti kasvorupea ja maitorohtumaa [ihottuma] vastaan sekä yleensä muissakin pitkällisissä ihosairauksissa ja pahoissa haavoissa, risataudissa [tuberkuloosi], pitkällisessä keuhkoputkikatarrissa, virtsavaivoissa, rakkosairauksissa, ruusussa ja luuvalossa [kihti] keitteenä 10:100. Sitä on käytetty myös kylvyissä. — Vaikuttavimpana pidetään tuoreen kasvin alkoholiuutosta.

Rohdokseksi käytetään sekä lehtiä että juuri puhjenneita kukkia. Ne kootaan pitkin kesää, kuivataan varjossa ja säilytetään kuivassa paikassa.

Viola canina L., Aho-orvokki.

Aho-orvokilla sanotaan olevan juuressaan violinia.

Tämän kasvin kukista voidaan valmistaa violasiirappia, keittämällä terälehtiä vedessä, johon lisätään sokeria. Sitä on käytetty lapsille yskässä.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.