Eriophorum L. Niittuwilla. Ängsull.
+ Tähkä aina yksinäinen.
E. russeolum Fr. Rusewa niittuwilla. (R98: ruostevilla; rostull.) -- Tähkä pitkulainen; suomut ainoasti laidalta läpikuultavia, lyhytsuippoja; ponnet tasasoukkia; korret enimm. yksinäisiä, suikertavilla vesoilla. -- ♃ 5, 6.
Soissa tunturitien. (L. Lv.) Tähkä lähes tuuman pituinen punertavalla t. ruskean-kellervällä villalla ja mustanharmailla suomuilla. -- F. Chamissonis Mey.
E. capitatum Host. Töppypää niittuwilla. (R98: Eriophorum scheuchzeri Hoppe, töppövilla; polarull.) -- Tähkä m. palleromainen; suomut suippoja, ne aliset 1-3 paljon isompia, suojusmoisia; ponnet pitkulaisia; korret ed. -- ♃ 5, 6.
Tunturitien. (P. L. Lv.) Tähkä nuorempana munanmoinen, mustanruskea valkealla t. hiukan punertavalla villalla. -- F. Scheuchzeri Hoppe, Hn.
E. vaginatum L. Tupikas niittuwilla. (R98: tupasvilla; tuvull.) -- Tähkä munanmoinen kalvomaisilla, läpikuultavilla, äimäpäisillä, m. tasamukaisilla suomuilla; ponnet tasasoukkia; korret tupastavia, rihmaisella,juurella. -- ♃ 5.
Korpisoissa, tav. (E.-L.Lv.) Tähkä tav. tuuman pituinen mustanharmailla suomuilla ja valkealla villalla; korsi tupilla, joista vaan tyvelliset ovat lehdestäviä.
E. callithrix Cham. Tupsuinen niittuwilla. (R98: Eriophorum brachyantherum Trautv. & C. A. Mey. (E. opacum (Bjoernstr.) Fernald), himmeävilla; myrull) -- Tähkä palleromainen läpikuultamattomilla, tylppäpäisillä, m. tasamukaisilla suomuilla; ponnet ja korsi ed. -- ♃ 5, 6.
Soissa tunturitien. harv. (,P. L. Lv.) Tähkä paljon pienempi k. ed., musevilla suomuilla ja huiskilomaisella, typätyllä, hiukan punertavalla villalla.
++ Useammalla tähkällä.
E. gracile Koch. Hoikka niittuwilla. (R98: hoikkavilla; kärrull.) -- Tähkäperät karheahkoita; lehdet 3-tahkoisia, lyhemmät korren nivelvälejä. -- ♃ 6.
Suoniit. (E.-L.Kv.) Paljon hentoisempi seuraavia lajeja, ja vähemmillä sekä vehreämäisemmillä tähkillä. -- E. triquetrum Hoppe.
E. latifolium Hop. Leweälehtinen niittuwilla. (R98: lettovilla; gräsull.) -- Tähkäperät karheita; lehdet litteämäisiä, suikulaisia, yliset lyhempiä kun korren nivelvälit. -- ♃ 6.
Suoniit. harv. (A.-K. H. P. Kv.) Pidempi ja selvemmin vehreä kasvi, lyhemmilla ja leveämmillä lehdillä kun seuraava. -- E. polystachion β L. E. pubescens Sm.
E. angustifolium Roth. Soukkalehtinen niittuwilla. (R98: luhtavilla; ängsull.) -- Tähkäperät kaljuja; lehdet kaitaisia, venhomaisia, tav. pidemmät korren nivelvälejä. -- ♃ 5, 6.
Suoniit. tav. (E.-L.Lv.) Toisintelee kaidemmin ja leveämmin lehdin, useammalla ja harvemmalla, väl. yksinäiselläki tähkälla. -- E. polystachion a L. E. polyst. Wg.
Muist. -- Karja alkukeväällä syöpi jotenki mieluisesti, mutta ei niin pitkemmälle kesää. Villaa taidetaan käyttää topingiksi ja muun villan seassa langaksiki kehrätä; kelpaa myös kynttilän sydämmiksi.
Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.
