Hierochloë Gmel. Maarianheinä. Myskegräs.

H. australis RS. Eteläinen maarianheinä. (R98: metsämaarianheinä; finskt myskgräs.) -- Röyhy vähän lojottava, haarat kaljuja, paitsi juuri munanmoisten tähkyläin alipuolella karheakarvaisia; helpeet karvalaitaisia, keskimäisessä kukassa käyrä selkävihne, alisessa lyhyt niskavihne; lehdet litteitä, kortta leveämmät. -- ♃ 5, 6.
Varjoisilla niit. harv. (T.-K. St. H.) Aluslehdet pidempiä. yli linjan levyisiä.

H. borealis RS. Hyvänhajuinen maarianheinä. (R98: H. odorata (L.) P.Beauv., lännenmaarianheinä; myskgräs.) -- Röyhy lojottava, haarat ylt'yli kaljuja; tähkylät munanmoisia; helpeet karvalaitaisia, vihneettömiä, t. hyvin lyhyellä latvavihneellä; lehdet litteitä, kaksin kortta leveämmät. -- ♃ 5-7. -- β firma Nyl.: kukissa lyhyt niskavihne, lehtitupet karheita.
Kosteilla niit. (E.-L. Lv.; β K.) Hyvähajuinen heinä ruskeankeltaisilla, kiiltävillä, 2:n linjan pituisilla tähkylöillä, suikertavalla juurella. -- H. odorata Wg. Holcus odoratus L.

H. alpina RS. Lapin maarianheinä. (R98: tunturimaarianheinä; fjällmyskgräs.) -- Röyhy suppea, haarat ylt'yli kaljuja; tähkylät nuorempina pitkulaisia; kumpikin alinen kukka karvalaitainen ulottavalla, polvisella selkävihneellä; lehdet kortta leveämmät. -- ♃ 7, 8.
Tunturitien. harv. (L. Lv.) Vesalehdet m. rihmamaisia. Aira Liljebl. Holcus Sv. B.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.