Mentha L. Minttu. Mynta.

M. gentilis L. Jalominttu. (R98: Mentha x gentilis L. (M. arvensis x spicata L.), jalominttu; ädelmynta.) -- Kukat lehtihangoissa kiehkurana, nuorempana harmaanlienteitä; perät ja terä m. kaljuja; verho karvainen ja pihkapilkkuinen äimämäisillä hampailla; lehdet lyhytruotisia, puikeita, karvaisia suippoisilla, ulospäisillä sahahampailla. -- ♃ 7, 8 sinert. k.
Viljelöpaik. metsist. harv. (U. H. Kp.) 1-2 vaaksan pit., lehdet ylempänä m. ruodittomia, alempana tuskin ½ tuuman pit.; kukat lop. lyhytperäisiä.
Muist. -- Tätä kuin seuraaviaki lajeja käytetään teenä oksetus-vioissa, vatsataudeissa, vilustuksissa ja muissa kohtauksissa. Myös haudekääreenä lämpimältä vaimoväen rinnoille maito-ummessa, suonivedoissa j. m.

M. aquatica L. Rantaminttu. (R98: vesiminttu; vattenmynta.) -- Kukat mykerössä t. kiehkuroittain latvaan asti; verho äimäpäisillä hampailla, tyveltä karvainen; lehdet puikeita, ruodikkaita, sahahampaisia. -- ♃ 7, 8 sin. k.
Rant. harv. (A.) Us. kyynärän pit.; isonlaisilla lehdillä ja kukkantykeröillä. -- M. hirsuta E. B. Origanum vulgare Fl. D.

M. arvensis L. Arominttu. (R98: rantaminttu; åkermynta.) -- Kukat hiehkuroittain; verho kellomainen lyhyillä, puikoilla hampailla ja tav. karvainen kuin peräki; lehdet puikeita -- suikeita, ruodikkaita, tasaisia. -- ♃ 7, 8 punasin. k. -- β lapponica: kasvi vehreä; perät ja suikeat lehdet m. kaljuja.
Rant. ja kost. paik. tav. (E. L. Lv.; β P.) 1-2 vaaksan pit., tav. pehmeä ja karvainen. β M. lapponica Wg.
Muist. -- Lääkkeeksi sopiva kuin edellisetki.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.