Taraxacum L. Maitiainen. Smörblomster.

T. officinale Web. (R98: Taraxacum Weber, voikukat.) -- Koppilo yksinäinen pillikkäällä vanalla; lehdet alaspäin pariliuskaisia t. kokonaisia. -- ♃ 5-10 kelt. k. --b palustre Sin.: koppiloperä ylöskaareva, pulleahko; lehdet kokonaisia t. syvään ja soukasti pari- ja taasliuskaisia, möyheähköitä; lisäkehto puikeilla, myötäisillä suomuilla.
Asuntopaik. j. m. yl. (E.-L. Lv.; β A.) Varsi noin vaaksan pit.; kukkaistot isoja; juurakko tappimainen, mustapintainen. -Leontodon taraxacum L. L. lividus Kit. L. salinus Hoppe.
Muist. -- Juurakkoa varhain keväällä otettuna käytetään vesittävänä, veren puhdistavana ja vatsan pehmittävänä lääkkeenä vesi-, kelta- ja perätaudeissa, vatsan turvoksessa, sairasmielisyydessä j. m. Sitä varten niistä joko tuoreeltaan puserretaan mehua, taikka keitetään väkevää lientä kuivatuista. Mehua on myös avulliseksi silmä-jään voiteeksi kiitetty. Muutamat ovat juuria kahvenki sijaan käyttäneet. -- Nuorista lehdistä varhain keväällä otettuna saadaan terveellisiä salatti- ja kaalilaitoksia.

Flora Fennica. Suomen Kasvio, 1866, kirjoittaneet Elias Lönnrot ja Th. Saelan.