Voi.
"Voi on kolomaasti vuares hulluna: talvella, kun se on liian kovaa, kesällä, kun se on liian vetälää ja silloon, kun sit' ei oo ollenkaa." (Eteläpohjalainen sananparsi.)
- Korvikevoi 1.
- Korvikevoi 2.
- Sotavoi 1.
- Sotavoi 2.
- Tekovoi.
- Munavoi.
- Kurpitsavoi.
- Evästahna.
- Savusilakkatahna.
- Maksatahna 1.
- Maksatahna 2.
- Maksatahna 3.
- Kutunjuustotahna.
- Hämäläisjuustotahna.
- Porkkanatahna.
- Vihannestahna.
- Suolaheinä leivän särpimenä.
- Eväs- ja illallisvoi leipien päällysteitä.
Mitä levitän leivälleni?
Kas tuossa kysymys, joka usein askarruttaa varsinkin jokaisen kulutuskeskuksen asukkaan mieltä. Ja tuon kysymyksen jälkeen seuraa tavallisesti ihmettely: miten on mahdollista, että meillä on voipula -- meillä Suomessa, josta rauhan vuosina vietiin paljon voita ulkomaille?
Siksipä lienee syytä tarkastella tilannetta, etsiä syitä ja seurauksia ennenkuin käymme käsiksi puutteen poistaviin korvikkeisiin.
Suomesta on jo vuosikymmeniä viety maitotaloustuotteita ulkomaille. Voimme oli tunnettua Saksan ja Englannin markkinoilla. Juustomme oli näiden maiden ohella kysyttyä valtamerten takaisissakin maissa. Vielä vuoden 1939 vientikaupassamme olivat maitotaloustuotteet raha-arvoltaan toisella sijalla metsätaloustuotteiden jälkeen. Ajattelematta lähemmin asiaa tuntuu ihmeelliseltä, että niin pian jo sodan syttymisen jälkeen kuin kesällä 1940 jouduttiin voipulaan ja maitotaloustuotteiden säännöstelyyn. Kun asiaan lähemmin syventyy, ei siinä ole kummastelemista. Voin vientimme oli näennäistä. Todellisuudessa emme ravintorasvoihin nähden olleet edes omavaraisia. Toimme ulkomailta margariinin raaka-aineita ja laardia lähes samat määrät kuin veimme sinne voita ja juustoa. Kun tuonti nyt on loppunut, on tässä jo yksi syy, joka selittää voipulamme.
Paitsi margariinin raaka-aineiden ja laardin tuonti lisäsi voin vientimahdollisuuksiamme vielä runsas öljyväkirehujen ja leseiden tuonti. Nämä käytettiin suurimmaksi osaksi lypsykarjalle. Kun ne ovat valkuaisrikkaita ja väkeviä rehuja, voitiin niillä parantaa huomattavasti omien kotoisten rehujen hyväksikäyttöä ja tuottaa näin maitoa ei vain niillä, vaan myös niiden avulla omillakin rehuilla runsaammin. Laskelmat osoittavatkin, että maitotaloustuoteomavaraisuutemme oli noin 85 % normaalikulutuksesta.
Maitotaloustuotteitten kulutusta oli omiaan vähentämään se, että meillä oli mahdollisuus sianlihan rajoittamattomaan kulutukseen. Vietiinhän vielä vuoden 1939 alkupuoliskollakin sianlihaa maastamme ulkomaille. Samoin kuin voin viennin osaltaan teki mahdolliseksi öljyväkirehujen ja leseiden tuonti, samoin ulkomainen maissin tuonti teki osaltaan mahdolliseksi sianlihan viennin ja sen runsaan tuotannon.
Kun suursota vuonna 1939 syksyllä puhkesi, rupesi se vähitellen vaikeuttamaan sekä margariinin että väkirehujen tuontia. Samalla alkoivat vaikuttaa myös tekijät, jotka edellisten kanssa yhdessä ovat vieneet siihen, että maidontuotantomme ei ole pystynyt tyydyttämään edes suuresti supistettua säännösteltyä maitotaloustuotteiden ja ravintorasvojen kulutusta. Miesten kutsuminen asepalvelukseen ja evakuoinnit lisäsivät suuresti kulutusta. Tämä lisäytynyt kulutus vähensi nopeasti margariinin raaka-aine- ja voivarastoja.
Niiden alueiden karjakanta, jotka oli Moskovan pakkorauhassa luovutettava Neuvostoliitolle, tuhoutui evakuointien yhteydessä miltei kokonaan. Talvisota ehti jo muutenkin pienentää karjakantaamme. Kesän 1940 ja vuoden 1941 alkupuoliskon aikana ehdittiin kuitenkin maahamme tuottaa verraten runsaasti margariinin raaka-aineita. Nämä olivat hyväksi avuksi niille voivarastoille, mitkä talvisodan ajoilta olivat säästyneet ja joihin oli saatu melkoisia lisäyksiä Ruotsista ja Tanskasta.
Kesä 1940 oli poikkeuksellisen kuiva. Laitumet kärsivät tästä. Samoin joutui siitä kärsimään koko muukin rehusato. Erikoisesti heinän sato laski maan etelä- ja länsiosissa, maan peltorikkaimmilla seuduilla. Tästä osittaisesta rehukadosta oli seurauksena tuotannon lasku ja heinäkuusta lähtien paniikkimainen voin ja juuston ostokiihko. Näin oli jouduttu tilanteeseen, josta ei voitu selvitä muuten kuin ryhtymällä säännöstelemään maitoa ja siitä valmistettuja tuotteita.
Kuivuuden aiheuttama osittainen rehukato ei rajoittunut kuitenkaan vain vuoteen 1940, vaan kesä 1941 oli vielä edellistäkin pahempi. Maan kokonaisheinäsato laski niin, että se oli vain noin puolet vuosien 1936-1939 keskisadosta. Sisäruokintakautena 1941-1942 jäi tuotanto vielä edellisenkin vuoden tuotannon alapuolelle. Kun lisäksi v. 1941 leipäviljasta ja perunastakin saatiin heikko sato, oltiin pakotettuja ottamaan karjanruokinnasta pois suoraan ihmisravinnoksi kelpaavat juurikasvit, peruna ja kaura. Kun näitä karjanruokinnan väkevämmäksi ja lypsättävämmäksi tekeviä rehuja oli ennen melkoisesti käytetty lypsykarjan rehuna, huononi ruokinnan laatu niin ratkaisevasti, että seurauksena oli katastrofimainen tuotannon lasku. Rehujen niukkuus ja karjakannan pieneneminen veivät siihen, että sisäruokintakauden 1941-42 tuotanto oli vain vajaa puolet vuoden 1938-39 sisäruokintakauden tuotannosta.
Kesä 1942 maan etelä- ja keskiosissa oli tuotannolle suotuisa. Mutta kahden edellisen vuoden nälkäruokinta oli laihduttanut eläimet ja tuonut puutostautia sekä alentanut lehmien tuotantokykyä niin paljon, ettei tuotantokäyrä jaksanut suotuisista ruokintaoloista huolimatta nousta. Koko maan tuotantoon alentavasti vaikutti vielä se, että Pohjois-Suomi, Keski-Pohjanmaalta lähtien, kärsi kuivuudesta edelleen ja sai rehukadon. Vasta syyspuolella jaksoi maan kokonaistuotanto nousta edes edellisen vuoden tasolle. Korkeampaa tuotantoa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Kaunis ja lämmin lokakuu ja työvoiman puutteessa korjaamatta jääneet hyvät odelmikot houkuttelivat karjanhaltijat pitämään lehmänsä liian kauan ulkona. Tämä pudotti tuotannon vuoden 1941 vastaavien viikkojen tuotannon alapuolelle. Kun mitään erikoisia herutusrehuja ei ole, eivät pahasti ehtyneet lehmät heru, nosta tuotantoaan, vaan on tyydyttävä siihen pieneen tuotannon nousuun, minkä säännölliset poikimiset tuovat. Lehmille jäävä kauramäärä on edelleen pieni, perunaa niille ei saa antaa, valkuaisrikkaita väkirehuja ei ole ja vaikka heinäsato oli määrältään edellisen vuoden satoa runsaampi, on laatu huonompi -- kovat talvet ja edellisten kesien kuivuus olivat nimittäin vieneet suuren osan apilasta.
Syyt maidon ja maitotaloustuotteiden niukkuuteen ovat siis ennen kaikkea sellaisia, jotka johtuvat sodasta ja viime vuosien rehuntuotantoa alentavista sääsuhteista. -- Sota on vienyt margariiniteollisuudeltamme raaka-aineet ja karjaltamme väkirehut. Se on liikekannallepanojen ja evakuointien takia lisännyt kulutusta ja pienentänyt karjakantaamme. Se on alentanut rehukasvien satoa ja vähentämällä maatalouden ihmis- ja hevostyövoimaa ja käytettävissä olevia väkilannoitteita. Kesien 1940 ja 1941 kuivuus taas heikensi erikoisesti laitumien ja heinänurmien satoa. Kun kuivuus pienensi leipäviljankin satoa, oltiin pakotettuja ottamaan syötäväksi kelpaavat peruna ja juurikasvit kokonaan pois karjanruokinnasta ja kauramäärä alentamaan olemattomiin. Lehmille jäi vain korsirehua ja niukalti rehuselluloosaa, joihin pohjautuva ruokinta antaa nyt ne pienet maito- ja maitotaloustuoteannokset, joilla jokapäiväistä leipää teemme miellyttävämmäksi. Vasta sitten, kun voimme lehmillemme syöttää lypsättävämmän rehun, antavat nämäkin meille runsaammat maito- ja voiannokset.
Ja tätä kultaista aikaa odotellessamme me reippaasti turvaudumme korvikevoihin, erilaisiin tahnoihin ja muihin nokkeliin leivän päällysteisiin.
Parhaat leivän päällysteet saadaan käyttämällä yhtenä aineosana voita, mutta erittäin maukkaita voidaan valmistaa myös ilman sitä. Tavallisimmin käytettyjä aineksia voin korvikkeita valmistettaessa ovat maito, jauhot, kananmuna, kasvisraaste, hienonnettu kala, maksa ym. Seuraavien ohjeiden mukaan niitä valmistettaessa voidaan maku- ja lisäaineksina käyttää muitakin kuin tässä mainittuja. Mausteista ovat suosituimpia persilja, tilli, ruohosipuli, tomaatti, paprika, kumina ym.
Korvikevoi 1.
1 kuppi maitoa
1 rkl perunajauhoja
50-100 g voita
suolaa
Perunajauhot sekoitetaan maitoon ja kiehautetaan. Jäähtyneenä lisätään seos vähitellen vatkattuun voihin. Maustetaan suolalla.
Korvikevoi 2.
50-100 g voita
2 rkl jauhoja
1 kuppi maitoa
suolaa
Maito ja jauhot pannaan kasariin ja kiehautetaan sakeaksi muhennokseksi. Jäähdyttyä vaivataan siihen voi huolellisesti. Maustetaan suolalla.
Sotavoi 1.
25-50 g voita
½ kuppia vehnäjauhoja
¼ l maitoa
1 muna
suolaa
Maidosta ja vehnäjauhoista keitetään sakea puuro, johon lisätään raaka muna hyvin vatkaten. Seos maustetaan suolalla. Jäähtynyt puuro lisätään vähitellen vatkattuun voihin.
Sotavoi 2.
2 kuppia maitoa
¾ kuppia vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
200 g voita hienonnettua tilliä, persiljaa tai muuta maustetta.
Toinen puoli maidosta kiehautetaan, toiseen puoleen sekoitetaan vehnäjauhot. Nesteet yhdistetään ja annetaan kiehua 10-15 min. Kun seos on käynyt sakeaksi, annetaan sen jäähtyä. Voi hierotaan notkeaksi ja yhdistetään seokseen hyvin vatkaten. Viimeiseksi yhdistetään mausteet.
Tekovoi.
50 tai 100 g voita
150 g perunasosetta
suolaa
Valmistetaan tavallinen perunasose, joka vatkataan hyvin ja annetaan jäähtyä. Sen jälkeen sekoitetaan voi perunasoseen joukkoon huolellisesti vatkaten. Maustetaan suolalla.
Munavoi.
50 g voita
1 muna
suolaa
Kovaksi keitetty muna hienonnetaan haarukalla huolellisesti ja sekoitetaan voihin. Maustetaan suolalla. Käytetään leivän ja piirakoiden päällä voin asemesta.
Kurpitsavoi.
50 g voita
100 g kurpitsaa
1 munankeltuainen
suolaa
Kurpitsa raastetaan hienoksi ja sekoitetaan voihin. Munankeltuainen hienonnetaan ja lisätään seokseen huolella vatkaten. Maustetaan suolalla.
Evästahna.
6 suolasilakkaa
½ kuppia korppurouhetta
½ kuppia porkkanaraastetta
2 tl hienonnettua sipulia
½ kuppia kermamaitoa
1 muna
Liotetut silakat hienonnetaan ruotoineen ja päineen joko lihamyllyssä tai hakkaamalla. Raastettu porkkana, korppurouhe ja sipuli lisätään silakkasoseeseen. Kermamaito ja kovaksi keitetty, hienoksi hakattu muna sekoitetaan huolellisesti joukkoon. Tarjotaan joko perunain kanssa tai leivän päälle levitettynä eväsruokana.
Savusilakkatahna.
50 perattua ja ruodittua savusilakkaa
50 g voita
1 rkl kermamaitoa
hiukan suolaa
hiukan valkopippuria
Peratut, ruoditut savusilakat hienonnetaan haarukalla ja sekoitetaan vatkaten voihin. Maustetaan suolalla ja valkopippurilla. Käytetään voin asemesta leivän päällä.
Maksatahna 1.
1 kuppi hienonnettua, keitettyä maksaa
50 g voita
1 rkl kermaa
suolaa
Maksa vaivataan notkeaksi seokseksi ja hämmennetään voin kanssa sekaisin. Viimeksi lisätään kerma. Maustetaan suolalla.
Maksatahna 2.
1 kuppi raastettua, keitettyä maksaa
1 kuppi raastettua, raakaa tai keitettyä porkkanaa
50 g voita
suolaa
Hienoksi raastettuun maksaan yhdistetään raastettu porkkana ja voi. Seos hämmennetään huolellisesti. Maustetaan suolalla.
Maksatahna 3.
50 g voita tai margariinia
100 g hiivaa
sipulia
paprikaa
valkopippuria
suolaa
maitoa tai kermaa
Voi sulatetaan ja siinä keitetään sipulia n. 10 min. (ei ruskisteta). Siihen lisätään hiiva ja hiukan maitoa ja seos saa kiehua pari minuuttia. Sekoitetaan hyvin, jotta kaikki tasaantuu. Maustetaan suolalla, valkopippurilla ja paprikalla.
Kutunjuustotahna.
25-50 g voita
50 g raastettua kutunjuustoa
1 tl kuumaa vettä
suolaa
Juustoraaste sekoitetaan hyvästi vatkaten voihin. Sekoitettaessa lisätään joukkoon kuuma vesi vähitellen. Maustetaan suolalla. Tarjotaan voin asemesta leivälle levitettyna.
Hämäläisjuustotahna.
25-50 g voita
50 g raastettua juustoa
suolaa
Raastettu juusto sekoitetaan vatkaten voihin. Maustetaan suolalla. Käytetään voinkorvikkeena.
Porkkanatahna.
2 kuppia keitettyä porkkanaraastetta
1 kovaksi keitetty muna
25-50 g voita
suolaa
Porkkanaraasteeseen sekoitetaan hienoksi hierottu muna. Seokseen lisätään huolellisesti hämmentäen voi ja suolaa maun mukaan.
Vihannestahna.
2 rkl rasvaa
4 rkl jauhoja
½ l maitoa tai kasvislientä
suolaa,
maun mukaan erilaisia hienonnettuja vihanneksia. Voimakasmakuisia, kuten kuminaa, ajuruohoa, minttua, ruohosipulia, tilliä, persiljaa jne. voi käyttää yksinkin.
Valmistetaan sakea ruskea tai vaalea kastike, joka saa jäähtyä. Hämmennettävä jäähdytettäessä, jotta kalvoa ei muodostuisi. Sitten lisätään hienonn. vihanneksia ja suolaa maun mukaan.
Suolaheinä leivän särpimenä.
Lehdet huuhdotaan, jauhetaan hienoksi, maustetaan sokerilla ja levitetään esim. eväsleiville.
Eväs- ja illallisvoi leipien päällysteitä.
Leipä peitetään lanttu- ja porkkanaraasteella, minkä päälle asetetaan poikittain ohuita suolakurkkuviipaleita.- Leipä peitetään pienillä keitetyistä perunoista leikatuilla kuutioilla, niiden päälle asetetaan vuorotellen kapeita suolasilakkasuikaleita ja punajuuriviipaleita.
- Suolasieniä liotetaan, keitetään ja leikataan hienoksi. Lisätään hienoksi silputtua sipulia. Keitetään liemi (vettä, etikkaa, laakerinlehti, sokeria), joka jäähtyneenä kaadetaan sienille. Jos sienihakkelukseen sitä leivälle levitettäessä voidaan lisätä hieman kermaa tai hienonnettua, keitettyä munaa, saadaan suorastaan herkullisia "voileipiä"
- Leipä peitetään kuohkealla perunasoseella, mikä koristetaan kapeilla tomaattisoseviiruilla ja maustetaan ruokakrassilla, ruohosipulilla, tillillä tai persiljalla.
- Leipä peitetään munakokkelilla (1 muna, 2-3 rkl maitoa tai vettä, suolaa), päälle ripotellaan ruohosipulia, kuminoita, tilliä tai persiljaa.
- Leipä peitetään kovaksi keitetyllä ja haarukan avulla hyvin hienoksi pienennetyllä munalla. Päälle asetetaan suolaisia maustekalaviipaleita tai kapeita suolakurkkusuikaleita.
- Savustettua tai hiilillä paistettua kalaa ruoditaan huolellisesti, hienonnetaan ja levitetään leivälle. Koristeeksi tillinoksia tai pieniä nokareita tomaattisosetta.
- Kalan mäti huuhdotaan ja kalvot poistetaan. Vatkataan kuohkeaksi ja maustetaan suolalla, hienonnetulla sipulilla ja valkopippurilla. Erikoisen herkullista paahdetulle leivälle levitettynä. -- Mädin riittoisuutta jatketaan ja makua tehostetaan sekoittamalla siihen saman kalan keitettyä ja hienonnettua maksaa.
Turskan maksa keitetään tai paistetaan sekä hienonnetaan. Suolaa ja valkopippuria lisätään ja tahna levitetään leivälle. Päälle tomaattisoseviiruja.- Raa'at punajuuret kuoritaan ja leikataan ohuiksi viipaleiksi, jotka keitetään vähässä vedessä kypsiksi. Keitinveteen lisätään neilikka, joka antaa punajuurille hyvän maun. Kypsät viipaleet nostetaan vatiin, keitinliemeen lisätään vähäsen etikkaa ja se kaadetaan viipaleiden päälle. Näin saadaan erikoisen makeita ja kauniinvärisiä leivänpäällysteitä, joita voidaan käyttää sellaisinaan tai yhdessä muiden päällysteiden kanssa.
- Leipä peitetään tekovoilla ja sille asetetaan muutama tiheä rivi retiisiviipaleita.
No niin, tuossapa niitä korvikkeita ja konsteja oli jo kokonainen jono.
Mutta ihminen on ajatusrikas ja siksipä pyörii mielessä jälleen kysymys: eikö oikean voin saantia säännösteltyyn kulutukseen voitaisi lisätä, ettei noihin korvikkeisiin tarvitsisi kovin laajassa mitassa turvautua?
Edellä jo esitettiin monia syitä siihen, miksi karjantuotanto on laskenut. Nämä syyt selittävät myös sen, miksi maito- ja rasvatilanne on käynyt niin heikoksi, että vain niukat maitoannokset on voitu jakaa. Voiannoksetkin ovat olleet pienet ja niistäkin suuri osa on ollut tuontivoita. Tilanne on tämä, vaikka maitotaloustuotteiden säännöstely perustuu n.s. täyteen luovutusvelvollisuuteen. Tällä ymmärretään sitä, että tuottajankin ruokakunnan maidon ja maitotaloustuotteiden kulutus on säännöstelty, ja tuottaja on velvollinen luovuttamaan kaiken omaan kulutukseensa sallitun määrän yli jäävän tuotannon säännösteltyyn kulutukseen.
Kauppaan tulevien maitotaloustuotteiden määrää on koetettu lisätä säätämällä meijeripakko kaikille niille karjanhoitajille, joiden tuottama maito vain voidaan meijeriin kuljettaa. Näin on menetelty siksi, että meijereiden kautta kauppaan tulevat maitotaloustuotteet kulkevat selvemmin säännöstellyn kaupan kanavia kuin kotona pidetty ja jalostettu maito. Eräänä tekijänä maitotaloustuotteiden niukkuuteen on myös se, että kotivoin kauppaan tulo ei ole kuin 2 milj. kg -- kun sen, ottamalla huomioon kotivoita tuottavien lehmien luku, kohtuullisten laskelmien mukaan pitäisi olla kolme kertaa enemmän eli noin 6 milj. kg. Tämä on sangen valitettava seikka -- todistus siitä, että kaikki kansalaisemme eivät omaa tarpeeksi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Mutta kyllä me selviämme tästä rasvapulastakin. Omatoimisuus ja itseapu, kekseliäisyys ja joustavuus -- siinä aseita, joita pula ja puute pelkäävät.
