Villikaali. — Bolmört.

(Hyoscyamus niger. L.)

Etelä-Suomesta Pohjanmaalle jotenkin yleinen, tievieruilla, raunioilla, hoitamattomissa puutarhoissa j. n. e., kasvava aina 1,5 metriä korkea kaksivuotinen ruoho.

Juuri on vahva tappimainen pääjuuri, varsi tavallisesti haarainen, lehdet suuria suikean puikeita reunoiltaan isohampaisia halkoisia tai ehytlaitaisia, ylemmät sepiviä, alemmat ruodillisia. Kukat perättömiä kiemurassa, väriltään likaisen keltaisia, nielu mustan sinipunainen. Koko kasvi on nilakarvainen, tahmea ja ilettävän hajuinen.

Kasvin kaikki osat ovat sangen myrkyllisiä vaikka lääkkeenä käytetään ainoastaan lehtiä, jotka kootaan kukkimisen aikana heinä- ja elokuulla. Ruskeat tai muuten pilaantuneet lehdet ovat tarkoin poistettavat ja ainoastaan terveet, kauniit kuivataan; ne imevät kuitenkin itseensä helposti kosteutta ilmasta, jonka takia ne ovat säilytettävät kuivassa paikassa.

Apteekissa tarvitaan jotenkin paljon villikaalin lehtiä, jotka melkein kaikki tuodaan ulkoa.

Myrkyllisyytensä takia on se jätettävä kotoisesta käytännöstä kokonaan pois, koska helposti voi sattua erehdyksiä, joiden seuraukset ovat mitä turmiollisimpia.

Villikaalia kasvaa meillä, harvinaisena kyllä, eräs heikommin kehittynyt yksivuotinen muunnos, jonka kukat ovat yksiväriset keltaiset tai melkein valkeat. Tämän lehdet eivät kelpaa lääketarkoitukseen.

Tärkeimmät Kotimaiset Lääkekasvimme, 1913, toimittanut Fr. Virokannas.