Conium maculatum L., Täplikäs katko. ††

Conium maculosum Pall., Cicuta maculata Lam., Cicuta officinalis Cr., Conium cicuta Neck., Coriandrum maculatum Roth.

Conium < kotieisthai (kr)—pyöriä ympäri, pyörryttää (sanan johto kiistanalainen); maculatum (lat) = täplikäs.

Kaksivuotinen, 1—1 ½ m korkea, kalju, ylhäältä runsaasti haaroittunut ja uurteinen putki. Juuri hoikka, tappimainen. Varsinkin varren alaosassa himmeänpunaisia—punaisenruskeita täpliä, joskus hyvin runsaasti, joskus taas vähän. Lehdet 2—3 kertaan parilehtiset, tummanvihreät, kaljut; lehdykät liuskaiset; päätelehdykät puikean soikeat, sahalaitaiset, usein vaaleakärkiset; lehtiruodit ontot. Kukat valkeat, kerrotuissa sarjoissa. Sekä emä- että pikkusarjat suojukselliset. Hedelmät kellanharmaat—ruskehtavat, 3 mm pitkät ja melkein yhtä leveät, pallomaiset, liereäselkäiset; hedelmyksissä 5 selvää, aaltomaisesti mutkittelevaa, vaaleahkoa harjua. Varmana tuntomerkkinä täplikkäälle katkolle on myös sen hiirenvirtsaa muistuttava konininhaju, joka on voimakkain keskikesällä ja ilmenee helposti, kun hieroo vartta tai lehtiä sormissaan. VII, VIII. Puutarhoissa, pihoilla, tienvierillä, sorakasoilla j.n.e. Etelä-Suomessa. Levinneisyys: Eurooppa, Aasia, Pohjois-Afrikka, Pohjois-Amerikka.

Hyvin myrkyllinen. Koko kasvissa on alkaloideja: konini (0,1, hedelmissä jopa 1 %), metylikonini ja koniseini, jotka kaikki ovat nestemäisiä, sekä konhydrini ja pseudokonhydrini, jotka ovat kiteisiä. Alkaloidit ovat sidottuina omena- ja klorogenihappoon. Lisäksi on versossa diosmini-glykosidia, joka hydrolysoituu diosmetiniksi, ramnoosiksi ja glykoosiksi.

Konini on ensimmäinen alkaloidi, joka valmistettiin synteettistä tietä, v. 1827.

Se kuuluu voimakkaimpiin myrkkyihin ja imeytyy helposti, yksinpä iholtakin. Iholle pantuna se saa aikaan tunnottomuutta, lamaannuttamalla tuntohermojen päätteet. Sisällisesti otettuna konini erittyy jälleen virtsassa osittain muuttumattomana ja aiheuttaa selkäytimen ja ydinjatkoksen lamaannuksen ja kuoleman hengityselinten lamaannukseen. Lisäksi konini vaikuttaa kurarinin tavoin lamaannuttavasti poikkijuovaisten lihasten liikehermojen päätteisiin ja nikotinin tavoin vegetativisen hermoston hermosolmuihin. Aikaisin ilmaantuva periferisen ja keskushermoston lamaantuminen tukahduttaa kylläkin harvoin esiintyvän ensiasteisen keskushermostollisen kiihtymyksen; jos siis kouristuksia esiintyy, on niitä pidettävä tukehtumiskouristuksina.—Muut koninin ohella tavattavat alkaloidit vaikuttavat samalla tavalla, mutta heikommin. Koniseinilla on nikotinin kaltainen vaikutus kuitenkin huomattavasti voimakkaampi.—Koniniin voi jokseenkin helposti tottua aivan kuten nikotiniinkin.

Vanhalla ajalla käytettiin katkoa myrkkymurhiin ja opiumilla sekoitettuna itsemurhiin. Muinaiset kreikkalaiset käyttivät sitä myrkkyjuomiin valtiollisille kuolemaantuomituille, kuten Sokrateelle, Fokionille ja Terameneelle. Nykyään sattuu myrkytyksiä melkein yksinomaan, kun katkoa pidetään jonakin viljeltynä keittiökasvina tai kun sen hedelmiä käytetään erehdyksessä aniksen tai fenkolin sijasta.

Suurten koninimäärien jälkeen esiintyvät myrkytysoireet jo muutamien minuuttien kuluttua: suun poltto, kurkun kirvely ja kuivuus, jano, kielen halvaus, syljeneritys, näköhäiriöitä, pahoinvointia, ylenanto ja ripuli, ankara hikoilu ja kutkaa iholla; sitten yhä lisääntyvä halvaantuminen, kylmyys ja tunnottomuus, lisääntyvä hengenahdistus, sinertyvä ihonväri, mutta hyvä sydämen toiminta; vihdoin kuolema hengityselinten lamaannukseen tajunnan säilyessä useimmiten viimeiseen saakka.

Paranemistoiveet ovat huonot. Henkiinjäämistapauksissakin kestää lihasten voimattomuus ja halvaantuminen pitkän aikaa.

Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto; annetaan eläinhiiltä, parkkihappoa, hätätilassa maitoa, teetä, mustaa kahvia, tammenterhokahvia ja tekohengitystä.

Lääketieteessä on käytetty katkon versoa, Herba conii, pääasiallisesti ulkonaisesti kipuja lieventämään joko infuusina tai dekoktina, kurlausvesiin ja peräruiskeisiin y. m. Alkaloidipitoisuus vähenee rohdoksesta nopeasti sitä säilytettäessä, ja tästä johtuvan epävarman vaikutuksen tähden on sen käytöstä luovuttu melkein kokonaan. Hyvin harvoin sitä vielä käytetään ja silloin tavallisesti ulkonaisesti infuusina.

Puhdasta koninia, jota erotetaan hedelmistä, on käytetty lääketieteessä enimmiten bromivetyhapposuolana ulkonaisesti salvoissa ja linimenteissä (0,05—0,1:10) kipuja lieventäväksi aineeksi hermosäryissä, sisällisesti myös hermosäryssä sekä mahasyövässä ja hinkuyskässä. Nykyään sitäkään tuskin käytetään, vaan se korvataan paremmilla ja vaarattomammilla aineilla.

Kansanlääkinnöissä on katkoa käytetty rauhaskovettumiin, pahoihin haavoihin sekä naisten rinnoilla tyrehdyttämään maidoneritystä lapsen vieroittamisen jälkeen, joko keittosakona, laastarina tai jauheena.—Käyttö on vaarallista.

Rohdokseksi kootaan lehdet juuri ennen kukkimista ja kuivataan ulkosalla, jolloin ne käpristyvät kokoon ja rypistyvät. Niitä säilytetään kuivassa paikassa.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.