Thymelaceae. Näsiäkasvit.
Daphne mezereum L., Näsiä. ††
Thymelaea mezereum Scop. Riidenmarjapensas, riisipuu.
Daphne (kr) laakeripuun nimitys; mezereum < amazzare (ital) = tappaa, tai mazeryin (pers) = myrkyllinen.
50—125 sm korkea, niukkahaarainen, ennen lehtimistään kukkiva pensas. Harmaanruskeissa haaroissa mustia korkkihuokosia ja oksain sekä lehtien arpia. Lehdet vuoroittaiset, suikeat, lyhyeen ruotiin päin kapenevat, ehytlaitaiset, sinivihreät. Kukat perättömät, punaiset tai sinipunaiset, harvemmin valkeat, hyvätuoksuiset, ryhmissä edellisen vuoden versojen sivuissa. Verhiö teriömäinen, laide 4-liuskainen. Teriö puuttuu. Hedelmät ensin vihreät, kypsinä punaiset, pallomaisen puikeat, pienen herneen kokoiset, 1-siemeniset, hajuttomat, karvaanmakuiset, mehevät (luumarjoja). V. Yksinäisinä pensaina varjoisissa, kosteissa metsissä, lehdoissa ja purojen varsilla Etelä-Lappiin saakka; joskus viljelty. Levinneisyys: Eurooppa, Etu- ja Pohjois-Aasia.
Myrkyllinen. Kaikissa kasvinosissa, mutta varsinkin nilassa (»kuoressa») ja marjoissa, on typetöntä, hartsimaista karvasainetta, metsereiniä (= metsereinihappoanhydridiä). Kukissa ja kuoressa on sen lisäksi vaaratonta, dafnini-glykosidia ja hedelmissä lääkeaineopillisesti vielä tutkimatonta, mutta metsereinin ohella merkityksetöntä, karvasainetta, coccogninia; kukissa lisäksi hyvätuoksuista eetteristä öljyä.
Metsereini on tavattoman voimakkaasti ärsyttävä aine, joka lääkeaineopillisen vaikutuksensa puolesta liittyy läheisesti samoin typettömään espanjankärpäsen (Lytta vesicatoria) kantaridiniin. Ulkonaisesti käytettynä saa näsiän kostea kuori tai mehu iholla aikaan ankaran tulehduksen rakko- ja märkämuodostumin. Näsiän kuoren kuiva pöly aiheuttaa ankaria aivastuksia ja nenän limakalvon tulehduksen.
Jo ihonkin kautta saattaa metsereini imeytymällä aiheuttaa sisäistä myrkytystä, kuten ihon ruusumaista turpoamaa, päänsärkyä, jopa munuaisten tulehdusta ja verta virtsaan. Sisällisesti nautittuna se saa aikaan suun ja kurkun polttoa, syljeneritystä, yskää, nielemisvaikeuksia, janoa, mahakipuja, koliikkia, ylenantoa ja ripulia, vieläpä verensekaistakin; munuaistulehduksen, kipua virtsattaessa, verisen virtsan; huimausta, huumausta, kouristuksia, suurta heikkoutta, hengenahdistusta ja kuoleman äkkiheikentymiseen (kollapsi). 10—12 marjan sanotaan olevan täyskasvuiselle tappavia.
Myrkytykset ovat vakavia. Niissäkin tapauksissa, jotka eivät pääty kuolemaan, kestävät ruoansulatushäiriöt ja munanvalkuaisen erittyminen virtsassa pitkän aikaa.
Myrkytystapaukset ovat useimmin sattuneet lasten keskuudessa, kun nämä ovat joko pureksineet näsiän kuorta tai syöneet sen hedelmiä. Joskin jo muutamat marjat voivat tappaa koiran, ovat ainakin jotkut linnut (esim. kanat ja hanhet) vastaanottamattomia metsereinin vaikutuksille, jota vastoin myrkytystapauksia on sattunut ihmisten keskuudessa, kun on syöty täten saastutettua linnunlihaa.
Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto ja annetaan eläinhiiltä, limaisia aineita, uzaraa, runsaasti juomia, äkkiheikentymisessä virkistysaineita.
Ennen on näsiän kuorta. Cortex mezerei, käytetty lääketieteessä ihon kiihotukseen, samoin luumarjoja nimellä Fructus eli Grana mezerei.
Kansan keskuudessa on näsiän kuorta käytetty ulkonaisesti kihdissä, hammassäryssä hampaan koloon pantuna sekä kyykäärmeen pistossa haavan päällä. Marjoja on käytetty vilutaudissa [malaria], niistä valmistettua voidetta märkä-ja syöpähaavoissa sekä vatsalla mahakivuissa. Kaikki muu näsiän käyttö on vähäisempää, mutta »riienmarjojen» antaminen sisällisesti lääkkeenä lapsille riisitaudissa [d-vitamiinin puutostauti] on tänäkin päivänä kansamme keskuudessa maalla yleistä marjojen myrkyllisyydestä huolimatta, sillä ne ovat riisitaudin lääkkeenä hyvässä maineessa. — Ennen on marjoja käytetty myös petoeläinten haaskapyynnissä.
Rohdokseksi aiotut näsiän marjat kerätään syksyllä ja kuivataan varjoisassa, ilmavassa paikassa, samoin kuivataan oksista ja rungoista otettu kuori huolellisesti.
Näsiän viljelys menestyy kosteilla lehtimetsien reunamilla multavassa maassa. Siemenestä kasvatetut taimet istutetaan aikaisin keväällä kahden, kolmen vuoden kuluttua. Noin 5—6 vuoden perästä voidaan niistä korjata satoa: marjoja, kuorta ja siemeniä. Näsiä tulee ainakin 15 vuoden ikäiseksi.
Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.
