Polygonaceae. Tatarkasvit.

Rumex acetosa L., Niittysuolaheinä. †

Rumex sanasta rhyma (kr) = joki; acetosa (lat) = hapan.

Monivuotinen, 40—80 sm korkea, kaksikotinen, kulmikasvartinen ruoho. Varren alaosa punertava. Lehdet tavallisesti nuolityviset, hapahkon makuiset. Kukat pienet; terät pystyt, lopulta pähkylää paljon isommat, hiukan punertavasti vihreät. Kukinto pitkä, kerrottu. Pähkylät 3-kulmaiset, osittain loistavan punaiset. VI, VII. Yleinen niittykasvi koko maassa; voittaa joskus runsaudessaan muut kasvit, jolloin niitty saa punertavan värin. Levinneisyys: Eurooppa.

Myrkyllinen. Kasvin lehdissä on oksalihappoa (i %) happamena kaliumoksalaattina. Oksalihappoa on useissa kasveissa, mutta enimmäkseen hyvin pieniä määriä ja useimmiten liukenemattomana kalsiumsuolana.

Oksalihappo, samoin kuin oksalaatit, vahingoittaa imeytymällä (resorptivisesti) sydäntä, keskushermostoa ja munuaisia.

Oksalihappoa sisältävät kasvit, myös suolaheinä, voivat aikaansaada myrkytystiloja sekä ihmisessä että eläimissä. Oksalihappo esiintyy kasveissa kuitenkin siksi mietona, että se aiheuttaa vain ylenannon. Imeytymisen jälkeen saattaa ilmetä valtimon epäsäännöllisyyttä ja heikkoutta sekä kouristuksia ja keskushermoston lamaantumista. Yleensä oksalihappomyrkytyksissä kuolema kohtaa keskushermoston yhä lamaantuessa ja verenkierron heikentyessä syvässä horroksessa.

Paranemistoiveet myrkytyksestä ovat epäsuotuisat, jos myrkytys ilmenee keskushermoston lamaantumisena ja verenkierron äkkiheikentymisenä. Munuaisvauriot ovat myös vakavia, koska oksalaattikiteet tukkeavat hienot virtsatiehyet.

Myrkytyksen hoidossa toimitetaan mahahuuhtelu ja annetaan kalkkivettä maidossa, liitua, runsaasti juotavaa (vettä, maitoa), suolaisia virtsaneritystä kiihottavia aineita, sydänlääkkeitä ja rypälesokeriruiskeita ihon alle tai laskimonsisäisesti.

Suolaheinää on käytetty rohdoksena vain kansan keskuudessa. Sitä syödään suolinkaisten poistamiseksi. Kasvin keitettä on käytetty sekä sisällisesti että ulkonaisesti ihosairauksiin. Lönnrot sanoo sitä käytettävän keripukissa, ja sen viinillä sekoitettua mehua keripukissa kipeitten ikenien pesuun sekä siemeniä sisällisesti punatautiin [verensekainen ripuli, dysenteria]. Suolaheinästä valmistetun keitteen pitäisi myös jatketusti käytettynä auttaa lisäksi keltataudissa, pitkällisessä ummessa ja kaulakuputaudissa. Lappalaiset hapattavat suolaheinän lehdillä maidon.

Rumex acetosella L., Ahosuolaheinä. †

Korkeus 10—40 sm. Lehdet tavallisesti keihästyviset.

Ahosuolaheinässä on myös hapanta kaliumoksalaattia, mutta kasvi aiheuttaa pienemmän kokonsa takia harvemmin myrkytyksiä.

Rumex crispus L., Poimuhierakka.

Kasvia on käytetty kansan keskuudessa kuten niittysuolaheinää pitkällisiin ihottumiin ja sen siemeniä ripuliin.

Rumex obtusifolius L., Tylppälehtinen hierakka.

Kasvin juuresta valmistettua keitettä on aikaisemmin käytetty lääketieteessä pitkällisiin ihosairauksiin; samoin sitä käytetään vieläkin kansan keskuudessa ja siemeniä ripuliin.

Rumex aquaticus L., Vesihierakka.

Vesihierakan siemeniä ovat lääkäritkin ennen kiittäneet ja suositelleet lääkkeenä suomutautiin ja itsepäiseen huulirokahtumaan.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.