Tylopilus felleus Bull., Sappitatti. ††

(Polyporaceae.)

Muistuttaa nuorena herkkutattia, mutta myöhemmin sen pillit ovat vaaleanpunaiset, lopulta ruskeanpunaiset. Tatin katkaisupinnat ovat heikosti punertuvat. Itiöt ruusunpunaiset. Maku on karvas vielä keitettynäkin. Havu- ja sekametsissä harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa.

Samassa yhteydessä voimme mainita maamunista (Lycoperdaceae).

Scleroderma-lajit. ††

Myrkyllisiä. Näissä, samoin kuin sappitatissakin, on vaikuttavana aineena nähtävästi hiussuonimyrkky. Myrkytysilmiöt, samoin kuin myrkytyksen hoito, ovat samat kuin edellämainittujen helttasienten myrkytyksissä.

Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tärkeimmissä syötävissäkin sienissä on myrkyllisiä aineita, mutta siksi vähäisiä määriä, ettei niillä käytännöllisesti katsoen ole mitään merkitystä. Mainittakoon myös, että syötävätkin sienet saattavat käydä myrkyllisiksi, jos ne pääsevät pahenemaan: lahoamisessa muodostuu sienissä olevasta kolinista hyvin myrkyllistä ruumismyrkkyä, neurinia.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.