Johdanto.

Kotimaisten kasvirohdoksien kerääminen on meillä yhä vielä melkein kokonaan laiminlyöty, vaikka asian edistämiseksi onkin jo jonkunverran työskennelty. Etusijalle on tässä ehdottomasti asetettava apteekkari fil. maist. K. Th. Hällströmin kirjoittama vihkonen "Neuvoja lääkekasvien kokoojille", joka Kansanvalistusseuran kustannuksella ilmestyi 1898 ja siellä ja täällä saikin muutamia yritteliäämpiä henkilöitä asiaan innostumaan, mutta kansan laajoja kerroksia ei ole saatu mukaan temmatuksi.

Minusta nähden on tässä vedottava kansan omiin luontaisiin taipumuksiin, ja olenpa melkein varma että onnistutaan paremmin. On huomattava että kotilääkitys meillä on vuosisatojen kuluessa ikäänkuin veriin kasvanut. Jo ammoisista ajoista on suomalainen rahvas itse valmistanut lääkkeensä ja kasvirohdokset ovat aina olleet yhtenä niiden tärkeimpänä osana. Mutta lääkekasvien valinnassa on tapahtunut suuria virheitä, on joko käytetty kokonaan arvottomia kasveja: tai jos vaikuttavia rohdoksia onkin ollut saatavissa, on niitä useasti käytetty vääriin tarkoituksiin, tai väärällä tavalla. Senpätähden onkin, jos tahdotaan innostuttaa maalaisväestöä lääkekasvien kokoamiseen, annettava ohjeita ei ainoastaan kasvien kokoamisessa, vaan myöskin niiden kotoisessa käyttämisessä, mikäli se käytännön kannalta ja ilman väärinkäytösten vaaraa on mahdollista.

Tämän vihkosen tarkoitus onkin selittää kotimaisten lääkekasvien ulkomuotoa ja kasvupaikkoja, sekä antaa neuvoja rohdoksiksi kelpaavien kasvien keräämisessä, samalla kuin lyhyesti mainitaan mihin tautiin mitäkin kasvia voidaan kotilääkityksessä käyttää.

Järjestyksessä olen seurannut luontaista järjestelmää, koska lääketieteellisissä ryhmityksissä olisi sama kasvi tullut selitettäväksi useammassa paikassa, ja siten olisi vaan suotta kulutettu muutenkin kallista tilaa.

Tärkeimmät Kotimaiset Lääkekasvimme, 1913, toimittanut Fr. Virokannas.