Karpalo - vuoden 1992 hyötykasvi.

Yleistä

Karpalo on myöhäissyksyn marja, joka sisältää 4-5 % sokeria - mitä on vaikeaa uskoa, koska se sisältää myös erittäin happaman makuisia happoja, joiden maun alle tuo sokeri peittyy.

Satoa tulee 25-50.000.000 kiloa vuodessa, josta poimitaan 40.000 - 50.000 kg, hyvänä vuonna jopa 100.000 kg. Tavallinen vuosi antaa noin 500 kg marjaa/ha (josta saadaan talteen 50-150 kg), mutta joskus tulee jopa 2000 kg. Eniten marjoja löytyy suojärvien rannoilla, missä vesi kesälläkin on korkealla, ja missä pakkanen ei vie kesäkuun lopussa kukkivia karpalonkukkia.

Karpaloa viljellään Eestissä ja Amerikassa. Viljelyyn käytetään hyvin satoisaa Pohjois-Amerikan viljely-karpalolajia, josta saadaan jopa 2.000 kg marjoja/ha.

Vuonna 1990 Suomen koeviljelmät olivat 3 vuotta vanhoja, mutta Amerikasta tuotu karpalo ei oikein ehdi kypsyä täällä. Kotimainen karpalo on viljeltynä antanut noin 980 kg/ha. Vain 20-40 % kukista on antanut marjoja (villikarpalosta vastaava luku on 50 %).

Chymoksen hankintapäällikkö oli sitä mieltä, että villi marja (Suomessa ja Venäjällä poimittu) voittaa Kanadan tuontimarjaa mennen tullen.

Paikka kasvitieteessä

Karpalo kuuluu kanervakasviin, ja lähisukuun kuuluvat puolukka, mustikka ja juolukka.

Suomessa kasvaa kaksi karpalolajia:
- pikkukarpalo, dvärgtranbär, latinaksi Vaccinium microcarpum
- isokarpalo (karpalo, tavallinen karpalo), tranbär (myrbär, tränjon), latinaksi Vaccinium oxycoccos.

Molemmat ovat yleisiä Suomen soilla; isokarpalo on pohjoisessa Lapissa harvinaisempi, ja pikkukarpalo on harvinaisempi Etelä-Suomessa.

Ulkonäkö

Punainen marja ja vihreät lehdet - tai lähemmin: hento, rento varpukasvi, jonka verso voi kasvaa vuodessa jopa puoli metriä, mutta jonka korkein osa, kukka, ei kohoa sammalen pinnasta viittä senttiä korkeammalle. Vanhemmiten verso hautautuu turpeeseen ja juurtuu. Lehdet ovat pienet, kapeat, ja alta valkoiset, ja elävät kaksi vuotta. Marjat ovat varsien päässä, pystyssä, kasvavina painuvat sammaleen pinnalle, ja sitten sen alle; raakoina vihreitä, sitten kellertäviä ja kypsinä punaisia. Ne ovat valkoisia sisällä, mutta pakkasen puremina läpikuultavia ja pehmeitä. Pohjois-Suomessa karpalo ei aina ehdi kypsyä.

Keruu

Karpaloa saattaa olla vaikea havaita suolla, koska marjat uppovat sammalkerrokseen, joka usein vielä on punertava niinkuin itse marja.

Pikkukarpalo on ainkain puolet isokarpaloa pienempi, ja se kasvaa kuivemmilla soilla - pikkukarpalon kasvupaikkaan voi jopa istahtaa kastumatta. Pienuuden vuoksi sitä ei kuitenkaan viitsi kerätä (paitsi Kainuussa).

Vuonna 1953 maksettiin tuoreista karpaloista 60 mk/kg. Keruuajaksi määrättiin maalis- huhtikuuta, ja marjat piti lähettää eteenpäin mahdollisimman pian, puhdistettuina.

Kuivatuista katajanmarjoista maksettiin 60 mk/kg (tähän määrään menee 1,5 kg tuoreita marjoja), ja kuivatusta mustikasta 250 mk/kg (6 kg tuoreita marjoja).

Syksyllä

Marjat ovat helpompia poimia ennen ensimmäisiä pakkasia, kun ne ovat vielä kovia. Pakkasenpuremat, pehmeät marjat tahtovat rikkoutua poimiessa (jos ne eivät ole umpijäässä, mikä kuitenkin lisää epämukavuutta poimijalle). Vaalenevat (lilahtavat) pehmeät marjat on syytä jättää ylikypsinä suohon. Maistaminen auttaa erottamaan hyvät huonoista vaikka hapanta onkin.

Marjojen maun parantamiseen pakastin on yhtä hyvä kun luonnon pakkasen.

Keväällä

Jollei kerkeä poimimaan syksyllä voi marjat poimia vaikka koko talven lumen alta, mutta käytännössä on helpompaa odottaa kevättä. Suuri osa marjoista on tosin ylikypsää syksyn jälkeen, mutta maku on miedompi.

Varusteet: pitää varustautua niin että voi seisoa jäävedessä jonkin aikaa - siis vesitiiviit saappaat ja siihen sopivat villasukat. Kori, lämpimät vaatteet. Hanskat ovat tarpeen, jos haluaa lämmitellä käsiä välillä.

Mitä niissä on?

Marjat sisältävät SYKSYLLÄ 5,5-6 % orgaanisia happoja: omenahappoa, sitruunahappoa (4-5 %, mikä on 2 kertaa enemmän kuin puolukassa ja punaherukassa), ja bentsoehappoyhdisteitä (takaa säilyvyyden). Karpalossa on lisäksi suuri määrä pektiiniä (hyytelöainetta, takaa myös säilyvyyden), mikä tekee marjoista kypsinäkin kovia.

Sokeria löytyy 4-5 %, ja C-vitamiinia isokarpaloissa 10-30 mg/100 g, pikkukarpalossa tupla määrä. Puolukassa C-vitamiinia on 5 mg, mustikassa 15 mg, vadelmassa 30 mg, ja tyrnissä 450 mg/100g marjaa.

Kivennäisaineista löytyy kuparia (tarvitaan verenmuodostukseen) ja jodia (kilpirauhastoimintaan). Hivenaineitakin on.

KEVÄÄLLÄ hyytelöaineet ovat melkein kokonaan häipyneet marjoista, sitruunahappoa on enää puolet, mutta sokeripitoisuus on noussut.

Säilöminen

Marjat säilyvät hyvin talven yli:

- sellaisenaan, ilmavassa korissa tai laatikossa, kylmässä

- vesitiiviissä astioissa, joita täytetään puhtaalla vedellä

- pakastettuina

- murskattuina

- keitettyinä

- mehuna

- suolla

Karpaloita voi hyvin säilöä omenan tai kurpitsan kanssa. Sillä voi jopa säilöä muita hedelmiä ja marjoja: ennen laitettiin kerros karpalohilloa omenasoseen päälle jotta omenasose säilyisi paremmin.

Karpalon käyttö

Yleistä

Karpaloa käytetään Suomessa vuosittain runsaat 400.000 kg. Suurin osa menee mehujen ja liköörien valmistukseen. Vuosittain marjoja tuodaan 300.000 - 400.000 kg, suurin osa Venäjältä, ja jonkin verran viljeltyä karpaloa Kanadasta.

Kultasepät käyttivät 1806 mieluummin karpaloa kuin puolukkaa kun halusivat keittää hopeansa valkoiseksi.

Luonnonlääkkeenä

Marjaa käytetään viilentävänä ja parantavana juomana kuumeessa, se edistää suolen ja mahan toimintaa, estää tulehduksia ja parantaa haavoja. Karpalo lujittaa hiussuonia ja tehostaa C-vitamiinin vaikutusta. Ennen käytettiin karpaloa vatsahappovaivoissa, ripulisairauksissa, keripukissa ja matokuurina, ja karpalon siirappia munuais- ja rakkotulehduksiin.

Ruoanlaitossa

Karpaloista voi tehdä mehua, keittoa, kiisseliä, hyytelöä, teetä, hilloa; sitä voi käyttää puuroon, leivontaan ja uuniruokaan. Mehua voi käyttää sitruunanmehun korvikkeena...

Retzius kertoo v.1806, että Venäjän köyhät syövät marjaa sellaisenaan kun se on saanut pakkasta, kun taas norjassa niitä syödään keväällä, sokerin kanssa. Hän kertoo myös, että pehmeät marjat antavat enemmän ja värikkäämpää mehua kuin kovat.

Ohjeita

Murskatut karpalot

Murskaa täysin kypsiä karpaloita puhtaalla puisella perunanuijalla. Täytä purkkeja (ei tarvitse steriloida) niin paljon kuin haluat ja laita voipaperin pala marjojen päälle. Puhdista purkin suu ja ruuvaa kansi kiinni. Purkkeja ei tarvitse täyttää kerralla, vaan niihin voi lisätä sitä mukaan kun tulee marjoja. Sokeria lisätään vasta kun marjoja käytetään. Jos tätä säilykettä vielä on seuraavan vuoden syksyllä siitä voi tehdä hyvää karpalojuomaa.

Karpalonektari I

1 kg karpaloita, 2-3 dl sokeria, 2 dl vettä

Puhdista marjat, murskaa ne. Lisää sokeria murskeen painon mukaan, lisää vettä. Laita annoksiin (jääpalapussi, pakasterasia), pakasta. Käytä aamiaiseen, kastikkeena jälkiruoissa... Lisää 2-4 dl vettä kun sulatat.

Karpalonektari II

2 kg karpaloita, 4,5 dl sokeria, 8 dl vettä

Puhdista marjat, murskaa ne. Lisää sokeria murskeen painon mukaan, kaada seos kattilaan, lisää vettä, lämmitä 80 °C:een. Älä keitä, jotta vitamiinit säilyisivät. Kaada hyvin pestyihin ja lämmitettyihin pulloihin, purkkeihin ja purnukoihin; pese myös korkit. Laita korkit löysästi kiinni, laita pullot vesikattilaan ja lämmitä sisältö 80 °C:een. Anna olla tässä lämpötilassa 10 minuuttia, ruuvaa korkit kunnolla kiinni. Säilytä viileässä.

Karpalojuoma mahlaan (Rautavaara)

Purista mehu kevätkarpaloista, sekoita 2-3 l koivun tai vaahteran mahlaa litraan karpalomehua. Oikea terveysjuoma, varsinkin jos lisää hiukan hunajaa. Juomaan voi myös panna vähän hiivaa, antaa käydä yli yön ja sulkea pulloihin. Säilytä kylmässä. Saat kuohuvaa siman tapaista juomaa.

Karpalon raakamehu I

2 l murskattuja karpaloita, 2 l vettä, 5 tl viinihappoa, sokeria

Kaada vesi ja viinihappo marjojen päälle ja sekoita. Anna olla huoneenlämmössä 1-2 päivää. Siivilöi mehu ja lisää sokeria, noin 400 g mehulitraa kohti. Pullota. Mehu on hyvä kesähelteessä laimennettuna vedellä (1:5). Se kestää noin 2 viikkoa viileässä.

Karpalon raakamehu II

5 l kylmää vettä, 2 kg karpaloita, 2 tl viinihappoa, 1 ¼ kg sokeria

Liuota viinihappo vähässä vedessä ja sekoita marjojen kanssa veteen. Anna olla viileässä 4 päivää. Siivilöi liinan läpi ja lisää sokeria vähän kerralla. Hämmennä kunnolla jotta sokeri liukenisi mehuun. Kaada mehu pulloihin ja anna olla viileässä.

Karpalohyytelö (Rautavaara)

Riko tuoreet kovat syyskarpalot, kiehauta 10 min mahdollisimman vähässä vedessä, purista mehu. Lisää ½ kg sokeria per l mehu, kiehauta, kaada kuumiin purkkeihin.

Karpalo-kesäkurpitsa-hillo (Ulla Lehtonen)

1 kg kesäkurpitsaa, 500 g karpaloita, 9 dl sokeria, 1 dl vettä

Huuhtele kesäkurpitsa ja leikkaa pieniin kuutioihin. Ota pois siemenet, jos haluat, ja kuori, jos se on kova. Puhdista marjat. Keitä vesi, marjat ja kesäkurpitsa kunnes kesäkurpitsa on pehmeä. Hämmennä silloin tällöin. Lisää sokeri ja keitä miedolla lämmöllä ilman kantta kunnes marjat menevät rikki ja seoksesta tulee hillomainen. Kaada hillo pieniin, lämpimiin, puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä.

Yksinkertainen karpalohillo

1 kg karpaloita, 3-4 dl vettä, 7 dl sokeria

Keitä vesi ja sokeri teräs- tai emalikattilassa. Lisää puhdistetut marjat kun sokeriliemi on kiehunut noin 10 minuuttia. Keitä hillo hiljaa noin 30 minuuttia kattilaa silloin tällöin ravistaen, mutta älä hämmennä. Kuori vaahdot ja purkita hillo puhtaisiin lämpimiin purkkeihin. Jollei ole tarpeeksi viileä säilytyspaikka voit käyttää natriumbensoaattia (½ g hillokiloa kohti).

Vispipuuro karpalomehusta

7,5 dl vettä, 3 dl karpalomehua, 1,5 dl mannaryynejä, sokeria maun mukaan

Kiehauta vesi ja mehu, vispaa mannaryynit mukaan ja anna kiehua 15 minuuttia. Mausta sokerilla. Kaada puuro kulhoon, laita kulho kylmään veteen. Vispaa puuro kunnes se on kylmää, kuohkeaa ja vaaleaa. Tarjoa maidon kanssa.

Seijan venäläinen karpalohillo

hunajaa, karpaloita, vettä, hasselpähkinöitä

Keitä hillo.

Venäläinen kinuskikastike jäisiin karpaloihin (Ulla Lehtonen)

2 dl vispikermaa, 1 dl sokeria, 1 dl siirappia, 100 g voita, ½ tl jauhettua inkivääriä, ½ tl vaniljasokeria, jäisiä karpaloita

Kinuskikastike: sekoita kermaa, sokeria, siirappia ja puolet voista paksupohjaisessa kattilassa. Keitä keskikovalla lämmöllä kunnes seoksesta tulee vähän karamellimainen. Lisää loput voista ja mausteet. Tarjoile kuumana jäisten karpaloiden kanssa - herkkua ravintolassa ja kotona!

Karpalomakeiset I (Rautavaara)

Kasta suurimmat ja kauneimmat karpalot munanvalkuaiseen ja kieritä pölysokerissa. Voit uusia tempun jos haluat paksumpaa sokerikerrosta. Kuivata, etteivät tartu toisiinsa.

Karpalomakeiset II (Otva)

5 dl suuria karpaloita, 1 munanvalkuainen, 5 rkl tomusokeria

Huuhtele karpalot ja kuivaa ne. Kaada valkuainen matalaan kulhoon ja sokeri toiseen moiseen. Kieritä vähän karpaloita kerrallaan ensin valkuaisessa ja sitten pölysokerissa. Kuivata sokeroidut marjat paperilla.

Muunnelma. Ota kirsikoita tai kokonaisia viinimarjaterttuja karpaloiden sijasta.

Karpalo-suklaa-makeiset

Kuumenna suklaata vesihauteessa. Laita karpaloita leivinpaperin päälle riviin, kaada suklaata päälle. Anna jäähtyä jääkaapissa. Irroita paperista ja tarjoile.

Karpalohyvää (Retzius)

Valitse kauneimmat ja isoimmat marjat ja tee neulalla pari kolme reikää jokaiseen. Kaada lämmin siirappi tai hunaja marjojen päälle. Käytä hillona.

Amerikkalainen karpalo-chutney (Ulla Lehtonen)

3 keskikokoista sipulia, 2 dl tummaa sokeria, 1 dl valkoista sokeria, 2 dl viinietikkaa + 1 dl vettä, 2 hapanta omenaa, ½ tl suolaa, 1 rkl tuoretta hakattua tai 1 tl jauhettua kuivattua inkivääriä, 5 neilikkaa, 1 appelsiinin kuori ja mehu (pese appelsiini lämpimässä vedessä tiskiaineella ja huuhtele hyvin), 500 g karpaloita, 1,5 dl korintteja

Kuori ja viipaloi sipuli. Kiehauta vesi, viinietikkaa ja sokeri, ja keitä sipuli tässä liemessä noin 20 min. Lisää mausteet, omenat kuutioina ja appelsiinin kuori suikaleina. Keitä 30 min., lisää appelsiinin mehu, karpalot ja korintit ja keitä hämmentäen noin 15 min., kunnes marjat alkavat rikkoontua. Kaada pestyihin pieniin purkkeihin. Tarjoa tätä hapanimelää, mausteista säilykettä liha- ja vihannesruokiin.

"Hedelmäleipää" karpalosta ja porkkanasta (Rautavaara, muunneltu) (= kuivattua herkkua)

2-3 kg porkkanoita, 1 kg karpaloita, ½- 2 kg sokeria

Hienonna porkkanat ja karpalot, kiehauta varovasti vettä lisäämättä. Lisää sokeri, kiehauta kovasti muutama minuutti. Levitä massa leivinpaperille sormenpaksuiseksi kerrokseksi, anna kuivua lämpimässä paikassa päivän (tai käytä kuivuria, ei yli 40°C). Irroita paperista, leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi, käännä, ja jatka kuivaamista. Nauti karkkina.

Henriette Kress

(julkaistu Hyötykasviyhdistyksen Pähkylässä vuonna 1992)