Ranunculaceae. Leinikkikasvit.

Aconitum septentrionale Koelle, Pohjolan ukonhattu. ††

Ks. myös: Aconitum napellus

Aconitum lycoctonum L. p.p.
Aconitum sanasta akoniton (kr) = »en akonais», jyrkillä kallioilla kasvava; septentrionale (lat) = pohjoinen.

Monivuotinen, 1—2 m korkea, haaraisesta juurakosta kohoava, haaraton, tahmeakarvainen ruoho. Lehdet isot, sormijakoiset—sormiosaiset. Kukat isot, siniset, 20—50 sm pitkässä tertussa. Teriömäisen verhiön ylin lehti kypärin muotoinen; kypäri kapea, leveyttään 3—4 kertaa korkeampi. Verhiö kannukseton. Terälehtiä 2, ne muuttuneet mesikannuksiksi. Kasvin maku on aluksi makeahko, sitten vastenmielisen karvas. VI, VII. Vuorisissa metsissä kalkkimaita suosivana. Kaakkois-Suomessa, Satakunnassa, Pohjois-Karjalassa ja Enontekiön Lapissa; harvinainen. Levinneisyys: Eurooppa, Aasia.

Myrkyllinen. Kasvin kaikissa osissa, enimmin juurakossa, on akonitinin kaltaisia alkaloideja: lykakonitini ja myoktonini sekä niiden hajaantumistuloksia: lykoktoninia ja lykoktoninihappoa.

Akonitinia ei kasvissa ole, vaikkakin sen aiheuttamat myrkytysoireet ovat suuressa määrässä akonitinimyrkytysten kaltaisia (ks. Aconitum napellus): pistelyä suussa ja sitten koko ruumiin iholla, tunnottomuutta, hien erittyminen, jano, kylmyyden tunne, jäsenten kuoleutuminen, hengenahdistus, valtimon hidastuminen, säännöttömyys ja heikkeneminen, kuulo- ja näköhäiriöitä, ylenantoa, ripuli, vihdoin huumautuminen, kouristuksia, lämmön aleneminen ja äkkiheikentyminen (kollapsi). Kuolemaan saattavat nämä myrkyt johtaa suurien määrien jälkeen sydänhalvauksena tai muutoin hengityselinten lamaannuksena.—Kukkien pureskelu voi aiheuttaa huimausta, kielen polttoa ja ajettumisen [haavan tulehdus].

Jos sydämen toiminta ja hengitys saadaan ylläpidetyksi, on toipuminen vaikeissakin tapauksissa mahdollinen. Aina on kuitenkin seurauksena pitkäaikainen väsymys ja tuntohäiriöitä.

Myrkytyksen hoidossa tyhjennetään mahalaukku ja suolisto ja toimitetaan mahahuuhteluja toistuvasti, koska myrkyn imeytyminen uudelleen mahalaukkuun on mahdollista; annetaan parkkihappoa ja virkistysaineita hengitystä ja verenkiertoa varten; uhkaavassa hengensalpautumisessa tekohengitystä, sydänlääkkeitä, kuten kamferia tai tilanteen mukaan digitalista tai strofantinia, valtimon huomattavasti hidastuessa atropinia.

Kasvia ei ole käytetty rohdoksena lääketieteessä eikä liioin kansankaan keskuudessa. Aikaisemmin ovat eri Aconitum-lajit olleet nuoli- ja haaskamyrkkyinä eläimiä pyydettäessä sekä keitokset niistä ulkonaisesti käytettyjä syöpäläisten hävittämiseen karjasta.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.