Aquilegia vulgaris L., Akleija. (†)

Myrkylliseksi epäilty. Akleijan lehdissä ja kukissa, mutta varsinkin nuorissa hedelmissä, on erästä amygdalinin kaltaista glykosidia (ks. Prunus padus), mutta ei ollenkaan alkaloideja, kuten ennen otaksuttiin. Siemenet maistuvat öljyisiltä ja limaisilta, lehdet vasten mielisen karvailta ja pistäviltä.

Kansan keskuudessa on akleijan mehua käytetty pitkällisten ihottumien ja pahantapaisten avanteiden (fistelien) lääkkeenä, kasvin sprii-uutosta hysterisissä sairauksissa, naisilla vaihtovuosina sattuvia hengenahdistuskohtauksia vastaan ja nuorten tyttöjen kuukautishäiriöissä; kasvin siemeniä sisällisesti keltataudissa ja päärupien parantamiseen.

Kukista saatu sininen väriaine muuttuu hapon vaikutuksesta punaiseksi, jota ominaisuutta on ennen käytetty happojen osoittamiseen.

Suomen myrkylliset ja lääkekasvit, 1936, kirjoittaneet Sulo Cantell sekä Väinö Saarnio.