VI. Eri lääkekasvien tuntomerkit, esiintyminen, viljelys y. m.

Koska tiettävästi, kuten jo ennen on mainittu, Suomessa ei ole tehty mitään varsinaisia eikä järjestelmällisiä lääkekasvien viljelyskokeita, on luonnollisesti sangen vaikeata määrätä, mitä näistä kasveista ensi sijassa on suositettava niille henkilöille, jotka lähimmässä tulevaisuudessa aikovat suuremmassa tai vähemmässä määrässä maassamme tehdä tällaisia viljelyskokeita. Jo alkulauseessa mainitussa kokouksessa tehtyjen neuvottelujen ja ohjeiden perusteella sekä nojautuen omaan kokemukseen tällä alalla, pyydän kuitenkin saada tarkoitusta varten suosittaa allamainittuja kasvilajeja. Tätä luetteloa laadittaessa on otettu huomioon se menekki, mikä näillä tuotteilla saattaa olla apteekkeihim-me ja on valinta tehty alkulauseessa mainitussa kokouksessa.

Ensi sijassa suositan viljeltäviksi seuraavia 14 lääkekasvia:

1. Rohtosamettihaapa (Althaea officinalis L.),
2. Anisruoho (Pimpinella anisum L.),
3. Belladonna (Atropa belladonna L.),
4. Rätvänä (Potentilla tormentilla Neck.),
5. Villikaali (Hyoscyamus niger L.),
6. Sormustinkukka (Digitalis purpurea L.),
7. Valkosipuli (Allium sativum L.),
8. Kumina (Carum carvi L.),
9. Mali (Artemisia absinthium L.),
10. Hulluruoho (Datura stramonium L.),
11. Kamelisaunio (Matricaria chamomilla L.),
12. Kangasajuruoho (Thymus serpyllum L.),
13. Tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris L.),
14. Virmajuuri (Valeriana officinalis L.).

Näiden mainittujen lääkekasvien lisäksi on joukko toisia, joita maassamme voidaan viljellä, mutta jotka kuitenkin ovat asetettavat toiseen ryhmään kuin mainitut, osittain koska niistä valmistettujen rohdoksien menekki apteekkeihimme on varsin pieni, osittain koska niiden lääkkeellisiä tuotteita saadaan halvemmalla keräämällä niitä villeinä kasvavista taimista kuin erityisesti viljelemällä.

Sellaisista kasveista, jotka toistaiseksi on asetettavat toiseen sijaan, mainittakoon tässä esimerkkeinä seuraavat:

1. Hirvenjuuri (Inula helenium L.),
2. Aropaatsama (Rhamnus frangula L.),
3. Kataja Juniperus communis L.),
4. Fenkoli (Foenicum vulgare Miller.),
5. Maruna (Artemisia vulgaris L.),
6. Arnika (Arnica montana L.),
7. Iisoppi (Hyssopus officinalis L.),
8. Kalmojuuri (Acorus calamus L.),
9. Kniikus (Cnicus benedictus Gaerln.),
10. Viljelty piparminttu (Mentha crispa L.) [Tämä on Mentha piperitan tavallinen viljelty muoto. (Ei ole, viherminttu on ihan eri kuin piparminttu. -Henriette)],
11. Piparminttu (Mentha piperita L.),
12. Saksankirveli (Myrrhis odorata S cop.),
13. Laventeli (Lavendula officinalis Chaix.),
14. Voikukka (Taraxacum officinale Web.),
15. Siankärsämö (Achillea millefolium L.),
16. Salvia (Salvia officinalis L.),
17. Ukonhattu (Aconitum napellus L.),
18. Raate (Menyanthes trifoliata L.).

Tässä kirjasessa selitetään erikseen jokainen lääkekasvi, joka sisältyy ensimaiseen luetteloon sekä mainitaan niiden tuntomerkit, viljeleminen, esiintyminen y. m.; myöskin esitetään niistä kuvia. Näissä esityksissä on liikanaisen laajuuden karttamiseksi käytetty lyhennettyä sanontatapaa, jonka hyväntahtoinen lukija varmaankin vaivatta ymmärtää.

Ohjeita Lääkekasvien Viljelemiseen Suomessa, 1915, kirjoittanut Gösta Grotenfelt.